Hiljaa hyvä kylpyhuone tulee

On nopeita projekteja ja sitten on hitaita projekteja. Tykkään noista ensimmäisistä ja jälkimmäiset vaativat minulta sopeutumista – ja paljon. Ihka ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin jo luonteenlaadustani, ja siitä kuinka kärsimätön olen, ja tämä remppa on matka, jossa toivon kasvavani ihmisenä. No, tiedättekö kuule mitä? En ole kasvanut senttiäkään. Olen ainoastaan saanut selville, kuinka paljon desibelejä minusta lähtee, kun kunnolla stressaa. Onhan sekin kait  jonkinmoista itsetutkiskelua… 

Seuraan somessa aika montaa sisustus- ja remppablogia ja mietin useasti kuinka ihmiset ovat niin aikaansaavia. Minäkin olen aina ollut, mutta nyt ei ollakaan askartelemassa mitään diy-juttuja, vaan peruskorjaamassa ja remppaamassa vanhasta jälleen toimivaa ja ennen kaikkea kestävää. Ja siihen suunnitteluun menee aikaa.

Tämä kylpyhuoneprojekti oli luokkaa se jälkimmäinen. Valitettavasti kovin moni asia ei ollut minusta ja minun aikaansaavuudestani kiinni, sillä uudelleenrakentamiseen ja kostean tilan hommiin tarvitaan ihan ammattilaisia. Noh, nämä ammattilaiset eivät aina ole kaikista aikataulullisesti organisoiduimpia, joten välillä sitä sai odotella muutaman viikon kerrallaan– jopa kuukauden – laattamiestä, sähkömiestä ja putkaria. Ja rahalla saa ja hevosella pääsee. Tässä kun venytetään penniä joka hemmetin hommassa, ei voi aina houkutella tekijöitä rahanippu kourassa.

Mutta asiaan. Kun ostaa vanhan talon, on wc-tilat kooltaan yleensä sitä luokkaa, että hyvä, kun peruuttaen sisään mahtuu. Pisimmät ihmiset saavat kokea eksoottisen kokemuksen vessakäynnistä ovi auki. No, samankokoisia meilläkin on, ja yläkerran vessa ainakin oli. Oli myöskin heti alkujaan selvää, että koska meidän nukkuma- ja pukeutumistilat tulevat yläkertaan, että sinne on saadaan käytännönsyistä myös pyykkihuolto. Ja tietty suihkutilat. Niin näin jo sen, kun teini-ikäiset lapsemme kiistelevät aamusuihkuvuoroista 🙂 Meillä oli sen verran hyvä tilanne, että tämän pikku wc:n ymprärillä oli ullakkoa, sekä varastotilaa. Nopeasti hahmoteltiin uusi kylpyhuone, piirrettiin se ja ryhdyttiin hommiin. 

Sitä on useasti sitäkin miettinyt, kuinka helppoa olisi vaan rakentaa uutta tyhjän päälle, mutta näissä vanhoissa kohteissa pitää aina ensin purkaa uuden tieltä. Ja se vasta on aikaa vievää puuhaa. 

Tässä jo purku käynnissä, mutta tuo oikeanpuoleinen osa on se vanha vessa, noihin ensimmäisiin palkkeihin saakka. Takana jatkuva tila on jo ullakkoa.

Tästä lähdettiin. Toki kuva on jo puretusta vessasta. Huomattiin just, että eihän meillä ollut siitä vessasta mitään kuvaa ehjänä enää, mutta tuossa kuvassa näkyy vielä tuo oikealla oleva koppi, joka se oli. Vieressä avattuna jo lisätilaa, tila, johon meidän pesutorni sitten jonain kirkkaana päivänä tulee. Emme kuitenkaan päättäneet laajentaa vinttiä aivan ikkunaseinään saakka, vaikka sieltä olisi saanut pienen ikkunan tuomaan valoa. Totesimme, että vinokatto on käytännöllisempi tilana, kun korkeus jää hieman korkeammaksi.

Aika nopeasti alkoi hahmottumaan tuleva kylppäri ja silloin se tuntui vieläkin kovin pieneltä. No, musta kaikki on siinä alkuvaiheessa pienen oloisia ja vasta valmiina hahmotan tilan paremmin. Ja isohan siitä lopulta tuli. Tai siis meidän tarpeisiin iso. 

Ja voi niitten laattavalintojen kanssa. Mä en tiedä miksi, mutta meillä on käynyt näitten laattaostosten kanssa ihan järjetön säkä, sillä juuri ne laatat, jotka olen halunnut, ovat olleet sitä edullisinta luokkaa. Selasin pinterestiä loputtomiin ja tosi nopeasti tiesin, että haluan täysharmaan, betoninharmaan laatan. Harmaa, joka menee enemmän lämpöiseen, kuin kylmään sävyyn. Harmaat laatat ja mustat yksityiskohdat, kuten suihku, naulakot ja pyyhekuivain viimeistelisivät kokonaisuuden. Näin kaiken jo valmiina päässäni. Bauhaus oli jälleen paikka, josta kaikki laatat löytyi. Beton tendance seiniin ja lattiaan ja sitten ainoastaan suihkun alle marmorikuvioitua kuusikulmalaattaa. Rakastan sitä muotoa – sitä on meillä muuallakin. Niistäkin kuvia myöhemmin 🙂 

Ylhäällä vasemmalla suihkun alla olevaa kuusikulmiolaattaa ja oikealla Beton Tendance -laatta. Sika CleanGroutista löytyi täydellinen saumalaastiväri molempiin laattavalintoihin sopien.


Kaiken lisäksi silloin, kun kävimme laatan hakemassa, se oli vielä lisäalennettu, maksoimme tästä 600×300 laatasta 9,90 €/ m2. Okei, se hexagonlaatta ei sitten ollutkaan niin halpa, mutta kokonaisuudessa päästiin aika halvalla. Enemmän vaikeuksia tuotti saumalaastin värin valinta, mutta siinäkin löysin lopulta sen juuri oikean: Sika clean grout/Manhattan. Tähän sain vinkin ystävälliseltä Ig:n käyttäjältä, joka lähestyi minua ja kertoi valinneensa tuon sävyn. Kävelin kauppaan katsomaan sitä livenä ja sehän oli ihan täydellinen. Kaikessa kiireessä enhän mä ollut tajunnut, että on useampikin toimittaja olemassa – ei aina vaan Kiiltoa.

VALMIS! Seinät tehtiin ruudukkoladonnalla ja lattia tiililadonnalla vaihtelua tuomaan. Asia tämänkin, jota en tajunnut miettiä etukäteen ja laatoittaja tuli sitä vasta kysymään, kun seinälaattaa oli tehty ja pari varvia. Jälkikäteen ajateltuna, olisin laittanut sekä lattian, että seinät tiililadonnalla.


Kylpyhuonekalusteissakaan ei ollut varaa paljon revitellä, mutta mielestäni löysin juuri sopivan yksilön suoraan K-Raudasta. Allaskaappi Wave ja allas olivat kaikilta osin just oikeat meille. Ikean kalusteet ovat tosi syviä, joten tähän tilaan en niitä halunnut. Nämä olivat näppärän kokoiset ja laskutaso altaassa oli tärkeä. Tässä kaapissa syvyys ja leveys olivat juuri nappivalinta. Hanaksi valikoitui vanha tuttu – jo ennestään tosi hvyäksi ja tyylikkääksi perushanaksi sopiva Hans Grohen Focus 70, joka on sopivan kokoinen tähän kapeaan altaaseen. 

Altaan valinnasta pari sanaa. Vertailin kovasti perus polsiinialtaita valumarmorialtaisiin. Valumarmorivalikoimasta löytyi kivoja ja tyylikkäitä, mutta törmäsin usein siihen, että valkoiset valumarmorit kellastuvat ajan kuluessa ja ovat myös huokoisempaa materiaalia, kuin lasitettu posliini. Näistä syistä valitsin perinteisen. 

Olin heti alussa jo päättänyt, että haulan pitää kylpyhuoneen mahdollisimman avarana, koska meillä menee kaikki putket pinnassa tuomassa sekavuutta. Siksi päätin hankkia peilikaapiston sijasta pyöreän, ison peilin. Ensin meinasin ostaa sellaisen valopeilin, jossa valo tulee siitä taustasta, mutta jälleen kerran käytännöllisyys pisti esiin ja mietin, että haluan kuitenkin mielummin hyvää valoa, jossa meikata, joten päädyttiin spottivaloratkaisuun. Tämäkin oli minusta löytö, sillä selasin kauppatolkulla mustia spottivalaisimia, mutta yhtäkään tähän kohteeseen sopivaa ei meinaanut löytyä. Sitten tajusin sen, eihän sen tarvitseolla kylpyhuonevalaisin, riittää, että se on IP44-suojattu. Eli roiskevesisuojattu. Ja sieltähän se löytyi sitten samantien. Olikohan tällä hintaa hurjat 22,90 € 🙂

Suihkukaappi on n. 1m x 1m ja on aivan tosi hyvän kokoinen, vaikka luulin aluksi, että on kovin pieni.


Musta kuningatar

Koko komeuden kuningatar on kuitenkin RejDesignin musta sähkötoiminen Tango EH 34744 -pyyhekuivain. Olen vuosien saatossa tutustunut brändiin enemmänkin työni puolesta ja tiesin heti remonttimme alussa, että uuteen kylpyhuoneeseemme hankimme pyyhekuivaimen heiltä. Minulle erityisesti merkitsi valinnassa käyttömukavuus, korkea laatu ja tyylikäs design. Rejdesign on kotimainen yritys, jolla on avainlipun lisäksi Design from Finland -merkki. Tämä pitkän historian omaava yritys valmistaa upeita pyyhekuivaimia sekä vesitoimisina että sähkötoimisina. Meille tuli tosiaan sähkötoiminen Tango, sillä emme alkaneet erikseen vetää putkia kuivaimelle. Tuotemallistosta löytyy kuivain kyllä ihan jokaiseen makuun. Meidän tila oli kuitenkin verrattain pieni, mutta silti saatiin tämä ihanuus mahtumaan. Tässä sijoittelussa ja tällä kuivainkoolla saimme turvaetäisyydet hyvin toteutettua.

Pyyhekuivaimet ovat arjen luksusta – on niin ihanaa, kun suihkuun mennessä on lämpöinen pyyhe odottamassa suihkustatulijaa. Lisäksi erilaisilla lisävarusteilla näistä saa todella toimivan kokonaisuuden. Kirjoittelen vielä lisää pyyhekuivaimista toisessa postauksessa ja avaan hieman enemmän esim. loistavia käyttötarkoituksia. Pysykää siis kuulolla aiheesta!

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka paljon joutui tekemään kompromisseja, tuli siitä siltä sellainen, kuin halusinkin. Ja ei kun seuraavaa remontoitavaa huonetta kohti – niitä meillä onneksi riittää 😀

Vannomatta paras

Näin se sitten meni. Vannoin, etten koskaan osta vanhaa taloa. Ostin. Ja vannoin, etten ainakaan koskaan osta remppaprojektia. Ostin. Nyt tässä sitten mietin, että koskaan en enää vanno mitään. 

Uuden kotimme kauppakirjojen kirjoituksesta lähtien on kuitenkin joka päivä tuntunut aina vaan yhä paremmalta ja paremmalta. Päätös juuri oikealta. Minulle,  joka yleensä haluaa kaiken heti, tässä ja nyt, on tämä ollut ja tulee olemaan todellinen kasvun paikka. Kyse on ennen kaikkea oikeasta asenteesta. Vanha talo ei tule koskaan olemaan uusi ja rempattavaa riittää todennäköisesti koko loppuelämäkseni. Mutta tavallaan nyt odotankin jo sitä kaikkea. Tämä on ihan uutta ja outoa mulle. 

Kun lähdimme etsimään meille uutta kotia, ajatus ainakin minulla oli löytää loppuelämäni koti. Koti, jossa kasvattaa lapset, viettää puutarhajuhlia, rippijuhlat ja lasten ylppäritkin. Koti, jossa on tilaa hengittää ja hyvä hengittää. Sellainen, johon aikuisikään päässeet lapsenikin palaisivat aina mielellään takaisin. No, kukapa ei sellaista haluaisi. 

Kun astuin taloon ensimmäistä kertaa, en ollut välttämättä lainkaan vakuuttunut sen ostamisesta. Mutta mieheni näkee välillä metsän puilta helpommin, ja näin kuinka hän jo näki itsensä istumassa pihakeinussa, miltei järven rannalla. Lähtemään aamu- tai iltakalaan omasta kotilaiturista. Se olisi hänen unelmansa. Remontoimalla vanhasta sellaisen kuin haluamme, saisimme sen mitä olimme jo vuosia hakeneet. Kaikki olisi mahdollista nyt, kun oikea talo mahtavine sijainteineen oli nyt viimein löytynyt. Olen vahvasti tunneihminen.  Ja tämä talo herätti minussa valtavasti tunteita. Jos talo ei olisi herättänyt minussa tunteita, en olisi koskaan ollut valmis sitä ostamaan.


”Olen vahvasti tunneihminen. 

Ja tämä talo herätti minussa valtavasti tunteita.”


Toki kaikki tunteet eivät olleet vain positiivisia. Pelkkä työn määrä pienten lasten kanssa synnytti jopa pelonsekaisia ajatuksia. Mutta kaikki ne tunteet yhdessä kasvoivat vaan isommaksi kimpuksi ja lopulta ainoa asia, mikä tuntui oikealta oli talon ostaminen. Se, että olisi jättänyt sen tekemättä, tuntui siltä, että sitä olisimme katuneet loppuelämämme. 

Tästä alkoi siis uusi elämämme. Ei mitään hajua, mitä on edessä, mutta voisinpa olettaa, että mä menen tunteella, ja onneksi vierelläni on mies, joka menee järjellä. Saattaapi olla, että vääntöä tulee, mutta olemme päättäneet, että otetaan asiat asioina ja yksi kerrallaan. 

Remppa on jo alkanut ja molemmat meistä puhkuu intoa – ainakin silloin aamuisin ne pari minuuttia, ennen kuin lapsiperheen jokapäiväiset härdellirutiinit alkavat ja täyttävät sitten koko päivän Tuossa on suuri osa totta, vaikka vähän asiasta vitsaileekin. Katselin nimittäin taannoin yhtä remonttiohjelmaa, jossa lapsiperheen vanhemmat tuskailivat ajanpuutteen kanssa remontin keskellä. Arki-illat täyttyvät perhe-elämän touhuista ja pahimmillaan sitä ehti ottamaan työkalut esiin ja sitten ne jo pitikin laittaa pois, koska hupsista, siinähän se illan ”vapaa” tunteroinen jo menikin. Ehkä eniten on yllättänyt se kuinka paljon aikaa itse suunnitteluun menee. Siis ihan oman tekemisensäkin. Mutta toisaalta, kun aikaa on rajallisesti, niin kaikki mihin ryhtyy, kannattaa miettiä tarkoin. Muutoin saattaa joutua käyttämään tuplasti aikaa virheiden korjailuun. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty on mantramme nykyään.

Pihapuussamme on mustarastaan pesä. Siitä sai blogini nimensäkin. Rakastan lintujen laulua ja mustarastas on ehdottomasti lempivisertelijäni. Odotan jo niitä konsertteja, joita pääsen kuuntelemaan oman talon kotirappusilla istuskellen. Meistä tulee kohta naapureita.