Hiljaa hyvä kylpyhuone tulee

On nopeita projekteja ja sitten on hitaita projekteja. Tykkään noista ensimmäisistä ja jälkimmäiset vaativat minulta sopeutumista – ja paljon. Ihka ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin jo luonteenlaadustani, ja siitä kuinka kärsimätön olen, ja tämä remppa on matka, jossa toivon kasvavani ihmisenä. No, tiedättekö kuule mitä? En ole kasvanut senttiäkään. Olen ainoastaan saanut selville, kuinka paljon desibelejä minusta lähtee, kun kunnolla stressaa. Onhan sekin kait  jonkinmoista itsetutkiskelua… 

Seuraan somessa aika montaa sisustus- ja remppablogia ja mietin useasti kuinka ihmiset ovat niin aikaansaavia. Minäkin olen aina ollut, mutta nyt ei ollakaan askartelemassa mitään diy-juttuja, vaan peruskorjaamassa ja remppaamassa vanhasta jälleen toimivaa ja ennen kaikkea kestävää. Ja siihen suunnitteluun menee aikaa.

Tämä kylpyhuoneprojekti oli luokkaa se jälkimmäinen. Valitettavasti kovin moni asia ei ollut minusta ja minun aikaansaavuudestani kiinni, sillä uudelleenrakentamiseen ja kostean tilan hommiin tarvitaan ihan ammattilaisia. Noh, nämä ammattilaiset eivät aina ole kaikista aikataulullisesti organisoiduimpia, joten välillä sitä sai odotella muutaman viikon kerrallaan– jopa kuukauden – laattamiestä, sähkömiestä ja putkaria. Ja rahalla saa ja hevosella pääsee. Tässä kun venytetään penniä joka hemmetin hommassa, ei voi aina houkutella tekijöitä rahanippu kourassa.

Mutta asiaan. Kun ostaa vanhan talon, on wc-tilat kooltaan yleensä sitä luokkaa, että hyvä, kun peruuttaen sisään mahtuu. Pisimmät ihmiset saavat kokea eksoottisen kokemuksen vessakäynnistä ovi auki. No, samankokoisia meilläkin on, ja yläkerran vessa ainakin oli. Oli myöskin heti alkujaan selvää, että koska meidän nukkuma- ja pukeutumistilat tulevat yläkertaan, että sinne on saadaan käytännönsyistä myös pyykkihuolto. Ja tietty suihkutilat. Niin näin jo sen, kun teini-ikäiset lapsemme kiistelevät aamusuihkuvuoroista 🙂 Meillä oli sen verran hyvä tilanne, että tämän pikku wc:n ymprärillä oli ullakkoa, sekä varastotilaa. Nopeasti hahmoteltiin uusi kylpyhuone, piirrettiin se ja ryhdyttiin hommiin. 

Sitä on useasti sitäkin miettinyt, kuinka helppoa olisi vaan rakentaa uutta tyhjän päälle, mutta näissä vanhoissa kohteissa pitää aina ensin purkaa uuden tieltä. Ja se vasta on aikaa vievää puuhaa. 

Tässä jo purku käynnissä, mutta tuo oikeanpuoleinen osa on se vanha vessa, noihin ensimmäisiin palkkeihin saakka. Takana jatkuva tila on jo ullakkoa.

Tästä lähdettiin. Toki kuva on jo puretusta vessasta. Huomattiin just, että eihän meillä ollut siitä vessasta mitään kuvaa ehjänä enää, mutta tuossa kuvassa näkyy vielä tuo oikealla oleva koppi, joka se oli. Vieressä avattuna jo lisätilaa, tila, johon meidän pesutorni sitten jonain kirkkaana päivänä tulee. Emme kuitenkaan päättäneet laajentaa vinttiä aivan ikkunaseinään saakka, vaikka sieltä olisi saanut pienen ikkunan tuomaan valoa. Totesimme, että vinokatto on käytännöllisempi tilana, kun korkeus jää hieman korkeammaksi.

Aika nopeasti alkoi hahmottumaan tuleva kylppäri ja silloin se tuntui vieläkin kovin pieneltä. No, musta kaikki on siinä alkuvaiheessa pienen oloisia ja vasta valmiina hahmotan tilan paremmin. Ja isohan siitä lopulta tuli. Tai siis meidän tarpeisiin iso. 

Ja voi niitten laattavalintojen kanssa. Mä en tiedä miksi, mutta meillä on käynyt näitten laattaostosten kanssa ihan järjetön säkä, sillä juuri ne laatat, jotka olen halunnut, ovat olleet sitä edullisinta luokkaa. Selasin pinterestiä loputtomiin ja tosi nopeasti tiesin, että haluan täysharmaan, betoninharmaan laatan. Harmaa, joka menee enemmän lämpöiseen, kuin kylmään sävyyn. Harmaat laatat ja mustat yksityiskohdat, kuten suihku, naulakot ja pyyhekuivain viimeistelisivät kokonaisuuden. Näin kaiken jo valmiina päässäni. Bauhaus oli jälleen paikka, josta kaikki laatat löytyi. Beton tendance seiniin ja lattiaan ja sitten ainoastaan suihkun alle marmorikuvioitua kuusikulmalaattaa. Rakastan sitä muotoa – sitä on meillä muuallakin. Niistäkin kuvia myöhemmin 🙂 

Ylhäällä vasemmalla suihkun alla olevaa kuusikulmiolaattaa ja oikealla Beton Tendance -laatta. Sika CleanGroutista löytyi täydellinen saumalaastiväri molempiin laattavalintoihin sopien.


Kaiken lisäksi silloin, kun kävimme laatan hakemassa, se oli vielä lisäalennettu, maksoimme tästä 600×300 laatasta 9,90 €/ m2. Okei, se hexagonlaatta ei sitten ollutkaan niin halpa, mutta kokonaisuudessa päästiin aika halvalla. Enemmän vaikeuksia tuotti saumalaastin värin valinta, mutta siinäkin löysin lopulta sen juuri oikean: Sika clean grout/Manhattan. Tähän sain vinkin ystävälliseltä Ig:n käyttäjältä, joka lähestyi minua ja kertoi valinneensa tuon sävyn. Kävelin kauppaan katsomaan sitä livenä ja sehän oli ihan täydellinen. Kaikessa kiireessä enhän mä ollut tajunnut, että on useampikin toimittaja olemassa – ei aina vaan Kiiltoa.

VALMIS! Seinät tehtiin ruudukkoladonnalla ja lattia tiililadonnalla vaihtelua tuomaan. Asia tämänkin, jota en tajunnut miettiä etukäteen ja laatoittaja tuli sitä vasta kysymään, kun seinälaattaa oli tehty ja pari varvia. Jälkikäteen ajateltuna, olisin laittanut sekä lattian, että seinät tiililadonnalla.


Kylpyhuonekalusteissakaan ei ollut varaa paljon revitellä, mutta mielestäni löysin juuri sopivan yksilön suoraan K-Raudasta. Allaskaappi Wave ja allas olivat kaikilta osin just oikeat meille. Ikean kalusteet ovat tosi syviä, joten tähän tilaan en niitä halunnut. Nämä olivat näppärän kokoiset ja laskutaso altaassa oli tärkeä. Tässä kaapissa syvyys ja leveys olivat juuri nappivalinta. Hanaksi valikoitui vanha tuttu – jo ennestään tosi hvyäksi ja tyylikkääksi perushanaksi sopiva Hans Grohen Focus 70, joka on sopivan kokoinen tähän kapeaan altaaseen. 

Altaan valinnasta pari sanaa. Vertailin kovasti perus polsiinialtaita valumarmorialtaisiin. Valumarmorivalikoimasta löytyi kivoja ja tyylikkäitä, mutta törmäsin usein siihen, että valkoiset valumarmorit kellastuvat ajan kuluessa ja ovat myös huokoisempaa materiaalia, kuin lasitettu posliini. Näistä syistä valitsin perinteisen. 

Olin heti alussa jo päättänyt, että haulan pitää kylpyhuoneen mahdollisimman avarana, koska meillä menee kaikki putket pinnassa tuomassa sekavuutta. Siksi päätin hankkia peilikaapiston sijasta pyöreän, ison peilin. Ensin meinasin ostaa sellaisen valopeilin, jossa valo tulee siitä taustasta, mutta jälleen kerran käytännöllisyys pisti esiin ja mietin, että haluan kuitenkin mielummin hyvää valoa, jossa meikata, joten päädyttiin spottivaloratkaisuun. Tämäkin oli minusta löytö, sillä selasin kauppatolkulla mustia spottivalaisimia, mutta yhtäkään tähän kohteeseen sopivaa ei meinaanut löytyä. Sitten tajusin sen, eihän sen tarvitseolla kylpyhuonevalaisin, riittää, että se on IP44-suojattu. Eli roiskevesisuojattu. Ja sieltähän se löytyi sitten samantien. Olikohan tällä hintaa hurjat 22,90 € 🙂

Suihkukaappi on n. 1m x 1m ja on aivan tosi hyvän kokoinen, vaikka luulin aluksi, että on kovin pieni.


Musta kuningatar

Koko komeuden kuningatar on kuitenkin RejDesignin musta sähkötoiminen Tango EH 34744 -pyyhekuivain. Olen vuosien saatossa tutustunut brändiin enemmänkin työni puolesta ja tiesin heti remonttimme alussa, että uuteen kylpyhuoneeseemme hankimme pyyhekuivaimen heiltä. Minulle erityisesti merkitsi valinnassa käyttömukavuus, korkea laatu ja tyylikäs design. Rejdesign on kotimainen yritys, jolla on avainlipun lisäksi Design from Finland -merkki. Tämä pitkän historian omaava yritys valmistaa upeita pyyhekuivaimia sekä vesitoimisina että sähkötoimisina. Meille tuli tosiaan sähkötoiminen Tango, sillä emme alkaneet erikseen vetää putkia kuivaimelle. Tuotemallistosta löytyy kuivain kyllä ihan jokaiseen makuun. Meidän tila oli kuitenkin verrattain pieni, mutta silti saatiin tämä ihanuus mahtumaan. Tässä sijoittelussa ja tällä kuivainkoolla saimme turvaetäisyydet hyvin toteutettua.

Pyyhekuivaimet ovat arjen luksusta – on niin ihanaa, kun suihkuun mennessä on lämpöinen pyyhe odottamassa suihkustatulijaa. Lisäksi erilaisilla lisävarusteilla näistä saa todella toimivan kokonaisuuden. Kirjoittelen vielä lisää pyyhekuivaimista toisessa postauksessa ja avaan hieman enemmän esim. loistavia käyttötarkoituksia. Pysykää siis kuulolla aiheesta!

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka paljon joutui tekemään kompromisseja, tuli siitä siltä sellainen, kuin halusinkin. Ja ei kun seuraavaa remontoitavaa huonetta kohti – niitä meillä onneksi riittää 😀

Remonttipölyn keskellä

Keskikerros on ensimmäinen, minkä haluamme saada valmiiksi. Muuten muutto ei edes onnistuisi. Keskikerroksessa on halli/aula, olohuone, ruokahuone, keittiö ja yksi makuuhuone, josta päätimme tehdä arkiolohuoneen. Kaikkien huoneiden pinnat kaipaavat pitelyä, eikä ihan vähääkään. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, päätimme levyttää huoneet uudestaan, jossa saamme suoria ja tasaisia pintoja. Vähän sellainen ajatus, että kun kerta lähdetään tekemään, niin tehdään sitten kunnolla.

Ja pääsinhän minäkin sitten jo oikeisiinkin hommiin. Pääosin minulle on jakautunut lastenhoitohommat ja erinäiset kilpailutukset ja tietenkin se sisustuksen suunnittelu. Siinä muuten kaikki kunnia miehelleni, joka luottaa minuun niissä asioissa. Se vasta olisikin kamalaa, jos joutuisi vääntämään niistä ja perustelemaan kaikki valinnat 😉 Okei, olen myös erittäin hyvä vaatimaan aikataulutietoja ja hoputtamaan.

Mutta siis, kun mieheni oli saanut keittiön levytettyä, sain pöntön remonttitasoitetta ja lastat käteeni. Johan alkoi hihat heilua. Hioin ja kittasin innoissani kaksi päivää niin, että sainhan siinä tietenkin paikatkin niin jumiin, että tiesi ainakin tehneensä töitä. Mutta ai että minä nautin tästä. Ja parasta on, kun näkee sen tuloksen ja työnjäljen, eikä voi syyttää ketään muuta kuin itseensä, jos joku on pielessä. Vielä tuntuu hyvältä – katsotaan kuukauden päästä, että kuinka kivaa se pohjien tekeminen sitten onkaan, sillä nämä päivät olivat vasta alkusoittoa.

Itsehän en ole koskaan pahemmin kittaillut, joten opettelin samalla. Vanhempani rakensivat 90-luvulla perheellemme omakotitalon, joten siinä tämä homma tuli etäisesti tutuksi, mutta itse en ollut vielä käsiäni remonttitasoitteisiin tunkenut. Eihän se voi kovin vaikeaa olla. Minulla on aina ollut sellainen asenne, että kaiken oppii, jos haluaa. Olen aina tehnyt paljon käsilläni, joten tuntuma tekemiseen tässäkin löytyi aika nopsaan. Katsoin pari videota saumanauhojen laittamisesta ja totesin miehelleni, että nyt mä osaan! Ja tietenkin asensin sen niin, kuten ammattilaiset, eli kuivana. Aivan turhaa ajankäyttöä on vetytellä nauhat valmiiksi. Mieheni naureskeli minulle ja asenteelleni, mutta kappas, ekan päivän jälkeen keittiö oli vedetty jo ekaan kertaan. Tarkoitukseni ei siis missään nimessä ole tehdä huolimattomasti, enkä teekään, mutta haluan maksimoida tehot ja minimoida ajankäytön. Ja priimaa pitää tulla.

Käytän tasoitushommissa Tikkurilan Presto LF+:aa. Kävin rautakaupassa kysymässä, että mitä erilaisia tasoitteita minun tulisi käyttää, niin vastaus oli, että yhdellä pärjää, joten valitsinkin sitten tämän yleistasoitteen. Karkeuksissa on jotain eroja, mutta käytännössä ei mitään eroa, sillä lopulta kuitenkin hiotaan ja sitten pohjamaalataan ennen lopullista pintaa.

Samaan aikaan, kun remontoimme vaihdilla keskimmäistä kerrosta, on yläkerta räjäytetty ja alettu rakentaa ihkauutta kylppäriä. Meillähän oli alkuperäisesti yläkerrassa vain vessa, mutta koska yläkerrassa on lisäksi perheemme tulevat makuuhuoneet, halusimme laajentaa vessaamme kylpyhuoneeksi. Tämän tietenkin mahdollisti se, että vessan ympärillä oli ullakkotiloja, jotka pystyttiin valjastamaan tähän suunnitelmaan.

Tarkoituksena on siis saada vessan lisäksi suihkutilat sekä tilaa pyykkihuollolle. Tämä siis ihan käytännön takia, koska makuuhuoneet ja vaatesäilytys on siellä. Toki meillä on kellarissa kodinhoitohuone, johon tulee pyykkikone myös, mutta jotenkin halusin nyt koneet lähelle huoneita, joihin ne myös sitten helposti kulkee.

Kylpyhuoneen pohjaa. Vanha vessa ja sivulla sekä takana ollut ullakkotila yhdistetty jo samaksi tilaksi.

Tästä uudesta kylpyhuoneestakin olen superinnoissani ja odotukset ovat korkealla. Kirjoittelen kylpyhuoneremontista vielä myöhemmin oman postauksen, sitten kun se alkaa olla valmis. Mutta nyt taas Pinterestiin suunnittelemaan!


Tänä viikonloppuna meidän tyhjissä huoneissa kaikui kaiuttimesta vanhat teinivuosien klassikot. Soundgarden ja Therapy vauhditti oikein loistavasti hiomista ja kittaamista.