Haltexia, haltexia ja haltexia

Kun ostaa vanhan talon, on sen rakennusmateriaalitkin tietenkin ajanmukaisia. Aloitimme keskikerroksen remontoinnin, ja keittiönsuunnittelun lisäksi työlistalleni tuli uusien pintojen suunnittelu ja teko. Tiesin jo urakkaan ryhtyessäni, että homma ei tule olemaan helppo, ja että alasrevittävää tapettia olisi paljon. 

Tässä(kin) tuli hätiin juuri remonttia tehnyt työkaverini, jonka vinkistä päätin heti hakea Clas Ohlssonilta tapetinpoistolaitteen. Olin siis päättänyt, että asiat pitää saada tehtyä joutuisasti, enkä ala käyttämään viikkokaupalla käyttämään pelkkien seinien nyhtämiseen. Konehan oli suht edullinen, 37,95 €, ja lupasi paljon. Hyvä se olikin ja hoiti homman, miten lupasi, mutta alkuperäiseen seinämateriaaniin en ollut varautunut. Sieltä se kolmen tapetin ja yhden sanomalehtikerroksen alta paljastui. Haltexia kaikki seinät! Haltexissahan ei sinänsä ole mitään vikaa ja sehän on erinomainen eritysmateriaali, mutta se on myös aika pehmeää ja esimerkiksi kaikki naulankannat, millä se oli lyöty kiinni lautaan, olivat hieman kuopalla. Eli millä ihmeellä saisin seinäpinnat tasaiseksi tapettien repimisen jälkeen uutta tapetointia varten? Silmässäni siinsi tietenkin ihanat, uudet ja tasaiset pinnat. 

Tasoitetapetti! Siinä ratkaisu ongelmiini. Sillä saa helposti tasaista pintaa ja peittää kuulemma myös pienet ruuvinkannat ja kuopat. Suunnitelmakseni tuli, että tapetinpoiston jälkeen, laitan tasoitetapetin ja sitten maalaan tai tapetoin seinät uudelleen. Tasoitetapetti on muuten loistava keksintö, vaikkakin suht kallis onkin. Rulla maksaa noin 30-35 €. Tosin sillä tulee nopeammin valmista, sillä rullaleveys on jopa 1 m. Ainoa vaan, että kokonaisuudessa alkuperäisen tapetinpoistoon tulisi menemään aivan tolkuton aika, sillä tunnin huhkittuani (tapetinpoistokonettakin käyttäen!), olin saanut vain noin neliömetrin kokoisen alueen tapetittomaksi.

Tulevan ruokahuoneeemme seinää tunnin työn jälkeen.

Mutta sitten aloin epäillä, että saako tasoitetapetillakaan tarpeeksi hyvää jälkeä. Eihän se kuitenkaan mikään ihmeaine tai keksintö ole. Ja seinäni ovat kuitenkin 76 vuotta vanhat ja aika rupiset. Hyvin todennäköistä olisi, että tasoitetapetin asentamisenkin jälkeen pinnat näyttäsivät muhkuraisilta. Ja sehän ei ollut minulle vaihtoehto. Pienen epätoivon hetken jälkeen, työmaallani piipahti eräs rakennusalan ammattilainen, joka kertoi mielipiteensä heti suoriltaan. Helpointa ja ennen kaikkea nopeinta, sekä myös aika edullista olisi nyt vain levyttää seinät. Jättää vanhat levyt alle ja levyttää päälle. Pintojen tasoitukseen pelkkä 6 mm saneerauskipsilevy olisi ”The juttu”. Yksi kipsilevy on 1200 mm leveää, joten yhdestä levystä saa jo ihan hyvin uutta seinää. Nopeasti tasaista pintaa, jonka voisi sitten joko tapetoida tai maalata. Suht edullistakin tuo levyttäminen on, sillä yksi levy maksaa n. 15 € ja yhteen huoneeseen menee n. 10 levyä. Ainoa negatiivinen asia tässä ratkaisussa olisi se, että levyttämiseenkin uppoaa tovi aikaa ja sitten se ruuvinkantojen ja levyjen tasoittaminen kitillä. Hetken mietittyämme, päädyimme kuitenkin levytysratkaisuun, sillä siitä saisi ainakin siistin. Ja aloin henkisesti valmistautumaan siihen, että hetken aikaa illat tulisi kulumaan kittaamisen ja hiomisen merkeissä. 

Vielä muuten yksi asia, mikä sai minut alkujaankin harkitsemaan muita vaihtoehtoja kuin tapettien poistaminen, oli höyry. Tapentinpoistokoneen toiminta perustuu nimittäin siihen, että se höyryttää alla olevan tapetin,  joka sitten kosteana ja vettyneenä on helppo irrottaa seinästä. Mutta jotenkin tämä kosteus ei tuntunut kovin hyvältä idealta huokoiselle haltexille, eikä tehnyt mieli kastella mitään, minkä kuivumisesta ei olisi tietoa. 

Vastoin alkuperäisiä ajatuksiani, ei ollut niin yksinkertaista ja helppoa tämä tapentikaan poisto. Juuri tää on mulle ihan helvettiä. Se, että asioita ei voi tuosta vaan tehdä. Että asiat monimutkaistuvat ja vievätkin enemmän aikaa kuin olin suunnitellut. Mutta luulenpahan että tämä on vasta alkusoittoa 🙂  Nyt opettelemme pikkuhiljaa sinuiksi vanhan talomme kanssa. Kun ei ole kokemusta vanhoista taloista ja niiden rakennusmateriaaleista, on jokainen päivä aina uusi seikkailu. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, tää on ennen kaikkea asennekysymys. Ehkäpä minusta kasvaa pikkuhiljaa kärsivällisempi ihminen tämän talon kanssa.


Sellaisen jutun ajattelin tähän vielä jakaa, että meille on musiikki aika tärkeää. Siksi raksallamme soikin yleensä koko ajan musiikki. Samalla kun sirkkelit laulaa, tunkee kaljuttimesta jos jonkinnäköistä rallia. Oikein nauratti tässä yksi päivä, kun bluethoot-kaiuttimestamme yhtäkkiä loppuikin virta ja jouduimme tekemään töitä ilman hittibiisejä. Meidän Andiamo se roikkuu aina siellä, mistä löytyy jokin vapaa naula.
Mulla on soinut päässä ja raksalla viime ajat J. Karjalaisen uusin tuotanto aika paljon. Siinä on jotain sellaista tunnelmaa, joka sopii vanhaan taloomme.

Tivoli Andiamo
Tivoli Audio Andiamo – remppamiehen paras seuralainen