Uuden keittiön suunnittelua

Yksi ihanimmista huoneista talossamme tulee olemaan keittiö, sillä sekin saa kokonaan uuden ilmeen ja jopa muodon. Minulle, tällaisena intohimoisena ruuanlaittajana ja leipurina, se tulee olemaan ehkä myös yksi tärkeimmistä huoneista, joten haluan siitä sellaisen, jossa mielelläni vietän aikaa. Kun kävimme katsomassa taloamme ensimmäistä kertaa, totesin miehelleni, että jos tämä ostetaan, niin ensimmäinen asia, joka remontoidaan, on keittiö. Vanha keittiö oli pieni ja säilytystilaa ei nimeksikään. Eihän minun kaikki ruuanlaittovälineetkään olisi sinne mahtuneet! 😀

Vanhaa keittiötä ja pirtsakkaa värimaailmaa.

Jotenkin aina ajattelin, että sitten kun joskus saan suunnitella itselleni keittiön, siinä olisi kaikki se mitä olen ikinä keittiöltä halunnut. Mutta. Näinhän asia on ainoastaan, jos sinulla on käytettävissä sinun päättämäsi neliömäärä ja tietenkin rahaa kuin rosvopäälliköllä. Mutta toisin kävi. Minulla on ainoastaan käytössä neliöt, joita vanha keittiöni tarjoaa – ja kaikkine niine ominaisuuksineen, jotka ovat jo silloin vuonna 1943 siihen päätetty rakentaa. Niillä siis mennään.

Koska talomme on vanha, seinät ja muut kiinteät elementit ovat aikanaan rakennettu tietyllä tavalla, täytyi meidän saada sovitettua uusi keittiö vanhan paikalle. Minulle on keittiössä kaikista tärkeintä säilytystilat ja se, että tasoja on tarpeeksi. Tämähän ei sitten ollutkaan helpoin mahdollinen tehtävä, sillä alkuperäisessä keittiössä oli jopa 3 ovea, sekä kaksi erikoikoista muuria. Yhden ovista päätimme heti laittaa umpeen, jolloin saisimme lisää ”seinätilaa”, jolle sijoittaa kaappeja. Mutta haasteita riitti silti. Vanhojen talojen ikkunat ovat matalalla, joten edes ikkunan eteen emme voineet suunnitella peruskorkeaa työtasoa.

Aiemmassa kuvassa oviaukko on vielä tallella ja tässä se on jo ummessa.

Koska talossamme on kokonaisuudessaan niin paljon tehtävää, aika nopeasti päädyimme jälleen kustannusratkaisuun miettiessämme talomme uutta keittiötä ja sen toimittajavaihtoehtoja. Meille tulee Ikea-keittö! Kuulosti ihan siltä, kuin se olisi jokin huono säästöratkaisu. Päinvastoin. Olen kuullut paljon hyvää Ikean keittiöistä. Monilla tutuilla on hyviä ja toimivia kokemuksia – ja eihän siitä kai haittaakaan ole, että hommat tulevat kuitenkin aika edulliseksi heiltä ostettuna.


Palvelu siis sisältää täyden tarvekartoituksen, mittauspalvelun, 3D-kuvat keittiösuunnitelmasta sekä tarkan hintatarjouksen tuotteista. 


Työkaverini oli vähän aikaa sitten tehnyt saman urakan Ikean kanssa ja antoikin monia loistavia vinkkejä projektin alkuunsaattamiseksi. Ikeallahan on hyvä keittiösuunnitteluohjelma, jolla pystyy pyörittelemään ja kääntelemään omaa suunnitelmaansa vaikka mistä vinkkelistä, kokeilemaan loputtomasti erilaisia vaihtoehtoja. Päätin heti alkuun kokeilla heidän uutta ”kotisuunnittelu”-palveluaan, jossa tavaratalosta tulee keittiösuunnittelija paikanpäälle. Ajattelin, että en luota omiin mittaustaitoihini ja olisihan se aina selkeämpää yhdessä potkia seiniä ja suunnitella parhaita ratkaisuja. Palvelu siis sisältää täyden tarvekartoituksen, mittauspalvelun, 3D-kuvat keittiösuunnitelmasta sekä tarkan hintatarjouksen tuotteista. Suunnittelija saatiin paikan päällä todella nopeasti ja olin ihan tyytyväinen. Itsehän olen aika tarkka asioista yleensäkin, joten olin jo puoliksi suunnitellut uuden keittiöni siihen mennessä, kun Ikea tuli kylään. Mutta siitä kaikesta oli hyvä ponnistaa.

No, tulipahan pelattua keittiötetristä! Mutta valmista tuli. Voinpa sanoa, että ei ollut ihan yksinkertaisin keittiösuunnitelma – ehkä hieman joutuu käyttämään täytepaloja. No, sen siitä saa, kun ostaa keittiön, jonka runkoja ei saa mittatilauksena haluamillaan mitoilla. Mutta viime viikonloppuna vihdoin saimme tehtyä tilauksen ja sen pitäis saapua meille parin viikon päästä. Ikea-keittiöissä on sekin loistava puoli, että mikäli et halua mitään mittatilausmateriaaleja, on suurin osa valmiina sinulla jo 2 pv päästä. Meillä toimitusaikaa pidensi kaappien etulevyjen vaalea saarni-materiaali. Väreiksi keittiöömme tulee vaalea puu, musta ja valkoinen, mutta siitä sitten enemmän, kun asennukset ja viimeistelytkin on tehty.

Joten nyt vain kiireellä tekemään pohjat valmiiksi. Levyt ovat jo seinissä ja lattia tukevan levytyksen myös. Enää maalit seiniin ja keittiö onkin jo asennusta vajaa valmis! No, ehkä vielä sitten senkin jälkeen jotain pientä…

Sisustusintoa ja -unelmia

Vaikka mieheni ajatteleekin tästä uudesta projektistamme pääosin niin, että tämä on vain rakentamista ja remppaamista, niin minulle tämä on myös todella isosti sisustusmahdollisuuksia. Tietenkin. Jo siitä asti, kun päätimme tehdä tarjouksen talostamme, alkoi päässäni vilistä sisustussuunnitelmia ja -unelmia. Pinterest on ollut aika kovassa käytössä 🙂 Vitsit, että nyt minä saisin toteuttaa itseäni ja niitä suunnitelmia, joita olin jo vuosia pyöritellyt mielessäni, että ”sitten joskus, kun…”

Toki, realismi iski aika pian vasten kasvoja, sillä nythän kaikki rahat menevät remontoimiseen ja ”sisustusrahastoni” hupenee nopeasti esim. erinäisiin lattia- ja seinämateriaaleihin. Tori ja Facebook-myyntiryhmät siis entistäkin kovempaan käyttöön!

Ja minkä ihanan löydön eräältä kanavalta teinkään. Tietenkin tämäkin tapahtui jo ennen kuin olimme edes saaneet avaimia taloomme. En jotenkin yhtään ymmärtänyt, kun kaikki toppuuttelivat minua ja kehottivat nyt edes odottamaan, kunnes saisimme talon käyttöömme. Mutta aikaisemmin jo kerroin, kuinka vaikeaa minun on luopua ajatuksesta, jos olen sen jo istuttanut päähäni. Sain siis päähäni, että nyt pitää löytää sinne jostain huonekaluja ja eritysesti sohva. Muutenhan sitä saattaa tulla tilanne, että jäämme kokonaan ilman. 😀 Siinä sitten etsin ja etsin. Etsin niin, että tuskastuin ja turhauduin satojen sohvien selailemisesta. Mutta sitten Facebookin Marketplacella nousi ilmoitus ihanasta vaaleanharmaasta BoConceptin sohvasta. Sohva oli erittäin hyvänä pidetty ja muutaman vuoden vasta vanha. Usemman tonnin laatusohva oli myynnissä nyt oikein hyvään hintaan. Muutama päivä ilmoituksen bongaamisesta, olin käynyt sen jo katsomassa ja ostamassa. Sohva jäi vielä sijoitukseen, sillä eihän minulla tosiaan ollut edes sitä taloa vielä, minne sohvan viedä. Mutta voi sitä onnea, kun tuntee tehneensä elämänsä kaupat.

Kuvia ihanasta uudesta käytetystä sohvasta – vielä vanhassa osoitteessaan. Kuvaa sohvasta uudessa kodissaan tulee sitten myöhemmin.


Eikä tämä tähän jäänyt. Huonekalujen ostaminen jatkui, kun löysin Ellokselta tarjouksesta ihanan nojatuolin, jonka tiesin heti istuvan uuteen olohuoneeseeni loistavasti. Ostoskoriini löysi tiensä Desto-nojatuoli, jota ei näköjään enää edes saa mustana, vaan ainoastaan tällaisena harmaana. No, sama tuoli, mutta musta. Tämän oston tein aika sokkona, sillä vaikka Elloksessa myydään ihania huonekaluja, ei niitä pääse missään koeistumaan.

Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon minua viehättää se, että joudun miettimään pääosin kustannustehokkaita sisustusjuttuja. Se tuo kivasti haastetta tähän, ja on minua lykästänytkin. Tampereen Designtoriltakin tein alkusyksystä upean löydön, kun sain 400 euron valaisimen 40 eurolla…kunnon tarjoushaukka! Yläkerran uuden kylpyhuoneen laatatkin ovat tarjouskamaa pääosin, mutta juuri täydellisiä siihen visioon, mitä minulla uudesta kylppäristä on. Siitä projektista kirjoitan ihan oman jutun, mutta olen niin fiiliksissä näistä suunnittelujutuista – ihanaa, kun saa tehdä just sitä mitä haluaa (toki budetin sallimissa rajoissa).

Vannomatta paras

Näin se sitten meni. Vannoin, etten koskaan osta vanhaa taloa. Ostin. Ja vannoin, etten ainakaan koskaan osta remppaprojektia. Ostin. Nyt tässä sitten mietin, että koskaan en enää vanno mitään. 

Uuden kotimme kauppakirjojen kirjoituksesta lähtien on kuitenkin joka päivä tuntunut aina vaan yhä paremmalta ja paremmalta. Päätös juuri oikealta. Minulle,  joka yleensä haluaa kaiken heti, tässä ja nyt, on tämä ollut ja tulee olemaan todellinen kasvun paikka. Kyse on ennen kaikkea oikeasta asenteesta. Vanha talo ei tule koskaan olemaan uusi ja rempattavaa riittää todennäköisesti koko loppuelämäkseni. Mutta tavallaan nyt odotankin jo sitä kaikkea. Tämä on ihan uutta ja outoa mulle. 

Kun lähdimme etsimään meille uutta kotia, ajatus ainakin minulla oli löytää loppuelämäni koti. Koti, jossa kasvattaa lapset, viettää puutarhajuhlia, rippijuhlat ja lasten ylppäritkin. Koti, jossa on tilaa hengittää ja hyvä hengittää. Sellainen, johon aikuisikään päässeet lapsenikin palaisivat aina mielellään takaisin. No, kukapa ei sellaista haluaisi. 

Kun astuin taloon ensimmäistä kertaa, en ollut välttämättä lainkaan vakuuttunut sen ostamisesta. Mutta mieheni näkee välillä metsän puilta helpommin, ja näin kuinka hän jo näki itsensä istumassa pihakeinussa, miltei järven rannalla. Lähtemään aamu- tai iltakalaan omasta kotilaiturista. Se olisi hänen unelmansa. Remontoimalla vanhasta sellaisen kuin haluamme, saisimme sen mitä olimme jo vuosia hakeneet. Kaikki olisi mahdollista nyt, kun oikea talo mahtavine sijainteineen oli nyt viimein löytynyt. Olen vahvasti tunneihminen.  Ja tämä talo herätti minussa valtavasti tunteita. Jos talo ei olisi herättänyt minussa tunteita, en olisi koskaan ollut valmis sitä ostamaan.


”Olen vahvasti tunneihminen. 

Ja tämä talo herätti minussa valtavasti tunteita.”


Toki kaikki tunteet eivät olleet vain positiivisia. Pelkkä työn määrä pienten lasten kanssa synnytti jopa pelonsekaisia ajatuksia. Mutta kaikki ne tunteet yhdessä kasvoivat vaan isommaksi kimpuksi ja lopulta ainoa asia, mikä tuntui oikealta oli talon ostaminen. Se, että olisi jättänyt sen tekemättä, tuntui siltä, että sitä olisimme katuneet loppuelämämme. 

Tästä alkoi siis uusi elämämme. Ei mitään hajua, mitä on edessä, mutta voisinpa olettaa, että mä menen tunteella, ja onneksi vierelläni on mies, joka menee järjellä. Saattaapi olla, että vääntöä tulee, mutta olemme päättäneet, että otetaan asiat asioina ja yksi kerrallaan. 

Remppa on jo alkanut ja molemmat meistä puhkuu intoa – ainakin silloin aamuisin ne pari minuuttia, ennen kuin lapsiperheen jokapäiväiset härdellirutiinit alkavat ja täyttävät sitten koko päivän Tuossa on suuri osa totta, vaikka vähän asiasta vitsaileekin. Katselin nimittäin taannoin yhtä remonttiohjelmaa, jossa lapsiperheen vanhemmat tuskailivat ajanpuutteen kanssa remontin keskellä. Arki-illat täyttyvät perhe-elämän touhuista ja pahimmillaan sitä ehti ottamaan työkalut esiin ja sitten ne jo pitikin laittaa pois, koska hupsista, siinähän se illan ”vapaa” tunteroinen jo menikin. Ehkä eniten on yllättänyt se kuinka paljon aikaa itse suunnitteluun menee. Siis ihan oman tekemisensäkin. Mutta toisaalta, kun aikaa on rajallisesti, niin kaikki mihin ryhtyy, kannattaa miettiä tarkoin. Muutoin saattaa joutua käyttämään tuplasti aikaa virheiden korjailuun. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty on mantramme nykyään.

Pihapuussamme on mustarastaan pesä. Siitä sai blogini nimensäkin. Rakastan lintujen laulua ja mustarastas on ehdottomasti lempivisertelijäni. Odotan jo niitä konsertteja, joita pääsen kuuntelemaan oman talon kotirappusilla istuskellen. Meistä tulee kohta naapureita.