Jouluksi kotiin – vaiko sittenkään?

En ole vielä luovuttanut – ainakaan täysin. Taidan vähän pettää kyllä itseäni tässä 😉 Toive jouluksi uuteen kotiin pääsemisestä vielä kytee. Jokaikinen ylimääräinen minuutti, jota on mahdollista irroittaa, tulee irroitettua tälle projektille. Joka viikko uuvutan itseni niin ilta- ja yövuorossa raksalla, että viikonlopun koittaessa, ainoa, mistä haluan pitää kiinni on kunnon yöunet, joilla saa ladattua akkunsa. Jokuhan tähän saattaisi kommentoida, että täytyyhän sitä muutakin tehdä, mutta nyt siintää joulutähdet niin kirkkaina uuden talomme ikkunoita koristamassa, että tämä tunnelma silmissä on vahvasti eteenpäin vievä voima. 🙂

Lapsiraukat. Vanhin lapseni kysyi innoissaan perjantaina, että mitä tehtäisiin viinonloppuna, mutta saikin vastauksen, joka ei ollut ihan mieleisin. ”Mennään rautakauppaan!” Nämä kaupat ovat jo aika tuttuja heille. Mutta vielä kuitenkin ovat niin innoissaan sisämaalivärilastuista ja niistä mieluisien valitsemisesta, että suurimmat itkut ja kiukut saadaan hoidettua pois sillä aktiviteetilla. Kiitos myös ymmärtäville rautakauppojen työntekijöille, jotka jaksavat hymyillä ja olla avuliaita, vaikka välillä onkin vaikeaa saada selvää mun toiveista ja asioista, kun kaksi ipanaa pomppii ja kiljuu kilpaa korvan juuressa. 

Lasten väriliuskasaalis eräältä reissulta…

Tää kirjoitus menee nyt tällaiseksi avautumiseksi, mutta yksi asia, mistä olen ollut suunnattoman onnellinen, on avuntarjoajijen määrä. Harva se tuttu ja ystävä on tarjonnut apuaan. Voi kun vielä osaisi sitä ottaa vastaankin. Näistä olenkin suunnattoman kiitollinen. Heti ensihetkitkä lähtien, kun ilmoitin töissä ostaneemme talon, tuli talkootarjouksia usealta suunnalta. Olen saanut paljon korvaamattomia käytännönvinkkejä ja henkilökohtaista apua esim. Ikea-keittiön suunnittelussa. Ja työystävät ovat jopa käyttäneet viikonloppuvapaitaan vain tullakseen auttamaan meitä remontissa. Käsittämättömän ihania tyyppejä, voi veljet!

Itse painin ehkä eniten sen asian kanssa, että en pääse auttelemaan itse aina raksalle. Ja tämä siis sen takia, että minusta on kuitenkin pääasiallisesti enemmän hyötyä lastenhoitajana. Tässäkin saisin hoitoapua enemmän kuin olen pyytänyt, mutta en halua myöskään olla äiti, joka on pois lastensa luota aina kun mahdollista – vaikkakin tämä on vain väliaikaista. Kipuilen siis ajankäytönkin kanssa. Nopeasti pitäisi tulla valmista eli päästä koko aika remppaamaan, mutta en halua silti heitellä lapsia hoitopaikasta toiseen kuin perunasäkkejä. Itsellä toiveissa on tietenkin saada nopeasti kiva uusi koti lapsillekin, joten nyt siirtelen asioita vaakakupista toiseen. Tasapainon löytäminen roolien välillä tuntuu kerrassaan haasteelliselta. 

Onneksi on kuitenkin IKEA! Kustannussäästösisustajana siellä ravataankin ainakin joka toinen viikko, mutta se on onneksi lapsille aina mieluista. Lihapullat, pehmikset ja hodarit lapsille naamariin, niin kaikkien naamarit on vähän aikaa taas iloisia – myös äidin.

Ihana, ihana puu

Viime aikoina puu on vallannut kotien sisustuksia uudestaan. Koska itse rakastan luontoa, haluaisin puuta kotiini pintoinakin. Keittiömmehän tulee olemaan vaaleaa saarnia ja nyt olen löytänyt puuvaihtoehtoja moniin muihinkin tiloihin. Rappusissa meillä on sormipaneelia, joka onkin aivan ihanaa. Jonain päivänä, kun remonttimme etenee kellariin ja saunaosastolle, niin luulen, että sormipaneelia tulee myös sinne. Mutta nyt pitää keksiä eteishalliin ja tv-huoneeseemme puuratkaisut. 

Rakastan puuta rakennusmateriaalina. Jos olisimme päätyneet rakentamaan talon alusta alkaen, olisi meille hyvin todennäköisesti tullut hirsitalo. Oma talomme on myös puurakenteinen, mutta haluaisin käyttää puuta myös sisustuksellisissa ratkaisuissa. Tähän väliin on pakko todeta, että voi kun olisi enemmän aikaa toteutuksiin. Aikataulut painaa päälle, joten väkisinkin tulee sellainen olo, että joutuu tekemään kiireratkaisuja.

Mutta voi sentään mitä löysinkään! Vaneri, tuo ihana vaalea puulevy. Päädyin sivustoille jos toisillekin ja huomasin, että muutkin ovat siihen ihastuneet. Löysin myös erään aivan ihanan blogin, Minishow-blogi, jossa juurikin mm. tv-huone oli kokonaan vuorattu vanerilla, ja kuinka ihana se olikaan. Olin melkein heti vakuuttunut, että vaneri on se, mitä meillekin tulee. Pian löysin Virosta kaupan, joka myy vanerista tehtyjä sisustuspaneeleita. Olin samantien yhteydessä kauppaan, mutta nopeasti minulle selvisi, että ainoastaan yhden tai kahden seinän päällystäminen näillä levyillä tulisi hävyttömän kalliiksi, varsinkin kun päälle tulisi aika kalliit rahdit. Eli plänB! Myydäänhän sitä vaneria Suomessakin ja ihan tavallista vaneria voi laittaa seinään. Toki se pitää käsitellä vielä, mutta jokatapauksessa. Intoa puhkuen selitin miehelleni keksimääni sisustusratkaisua ja voi kun olisin saanut kuvan hänen ilmeestään. Sain kuulla, että vanerihan on ainoastaan rakennusmateriaali. Ja mitä vielä. Siitä alkoi kiihkeä pinterestin selaaminen ja blogikuvien esittely. Tuloksetta. Vaikka olen tuonut vanerin etuja aika monesta kulmasta esille, ei meidän kotiin taida sitä sitten tulla. Aikaisemmin hehkutin, kuinka olen saanut tehdä sisustukselliset ratkaisut aika lailla keskenäni, mutta nyt taisi tulla seinä vastaan – nimittäin vaneriseinä!

Kuva Vineerimaailm

No, en tietenkään voi jäädä tätä menetystä suremaan, eikä tarvitsekaan, sillä muitakin puisia sisustusratkaisuja on vaikka millä mitalla. Siparila esimerkiksi tarjoaa ihania ja helppojakin sisustuspaneeliratkaisuja. Puuta seinään tulee jokatapauksessa, joten nyt pitäisi vaan löytää hyvä ja tyylikäs vaihtoehto. Ja aitoa puuta eikä mitään mdf-levyjä. Siparilan Vire on ihana kolmiulotteinen paneeli ja Pala on tehty asentajalle kaikista helpoimmaksi, ei tarvita edes nauloja ja vasaraa, sillä se kinnitetään suoraan liimalla seinään. 

Pala-sisustuspaneelia. Kuva Siparila.

Vaihtoehtoja on siis tarjolla vaikka mitä. Luulen, että vaikka olisi ihana valita joku sikamakee ratkaisu, tulee tässäkin kustannukset vastaan. Edullisin vaihtoehto on laittaa käsittelemätöntä leveämpää paneelia seinään vaakaan ladottuna ja käsitellä se itse joko vahalla tai lakalla vahalla. Jää nähtäväksi, miten minun tässäkin käy. Varmasti tulen vielä kertomaan ja näyttämään, mitä puuta seinälleni sitten päätyikään.

Eteinenhän on jo käytännössä puoliksi tehty, vaikka se ei olekaan edistynyt kuin sillä tasolla, että kaikki purettava on jo purettu. Koska hyvin purettu, on puoliksi tehty. Tiesin siis jo heti alkuunsa, mitä siihen haluaisin. Eteishalli saa seiniinsä mustaa vaakapaneelia ja valkoista pystypaneelia. Tuumasin, että voisi olla ihan hauska kontrasti lyödä yksi seinä vaakaan. Haluaisin siihen todella leveää paneelia, mutta katsotaan nyt mitä siihen sitten saan. Pystypaneelia siinä olikin jo valmiina, joten ei lähdetä sitä suotta purkamaan, vaan laitetaan lisää.