Pyyhekuivaimella luksusta arkeen – sisustuksen punainen lanka

Lupasin palata vielä tähän pyyhekuivainasiaan täällä ja esitellä sen käyttömahdollisuuksia meillä. Se, että tämä tuote tuo arkeen luksusta ja erityisesti käytännöllisyyttä on aivan kiistatonta. Ja sen voin kyllä sanoa, että tämä tuote noudatti täysin sitä punaista lankaa, joka kylpyhuoneremontissamme oli – joten valinta oli aika oli kyllä selkeä, sillä heidän valikoimassa erityisesti yksinkertainen ja tyylikäs design nousivat meidän kuivainvalinnassa ykköskriteereiksi.

Pyyhekuivain on lapsiperheen pelastaja.

REJ Designilla on mallistossaan valmiita kokoja, mutta he valmistavat myös kuivaimia mittatilaustyönä, mikä on minusta aivan loistavaa. Ei tarvitse enää miettiä, että mahtuuko juuri tuo minun pieneen kylppäriini, siivouskomerooni tai autotallin nurkkaan. Meille kävi tällä kertaa aivan standardikoko.

Ja juu, en tiedä onko teistä kukaan koskaan miettinyt laittavansa pyyhekuivainta mihinkään muualle kuin kylpyhuoneeseen tai vessaan. Minä en ollut, ennen kuin tutustuin valmistajaan, joka valotti minulle uusia luovia käyttökohteita. Varteenotettavat ideat olivat esimerkiksi siivouskomero sekä autotalli! Enemmän vinkkejä pyyhekuivaimen valintaan löydät täältä.

Kuivain missä värissä vaan

Itsellenihän tietenkin oli mattamustan värinen kuivain selkeä valinta alusta lähtien, mutta REJ Designilta saa myös perus kromin väristen kuivainten lisäksi RAL-värikartaston mukaan maalattuja kuivaimia. Siis miettikääpä, kuinka helppoa on luoda sisutusratkaisuja, joissa pyyhekuivain joko erottuu tai sitten on erottumatta – aivan kuten itse haluaa. Meidän tapauksessa se on yksi mietitty yksityiskohta sen käytännöllisyyden lisäksi.

Vaihtoehtoja saneeraus- sekä uudiskohteisiin

Meillä on siis sähkötoiminen versio, koska putkihommissa mentiin niin vauhdilla, että en edes ehtinyt kissa sanoa, kun tarvittavat linjat olivat jo vedetty. Ei paljon sisustaja päässyt vaikuttamaan 🙂 Tämä kuivain ei kuitenkaan vie sähköä paljon, vaan on itseasiassa hyvin vähän sähköä kuluttava – yllätyin itsekin postitiivisesti. Näissä versioissa on on/off-katkaisija joko pystyputken ylä- tai alapäässä – tämänkin saa itse valita tilausta tehdessä. Eli jos ei saa sähköjä asennettua kiinteästi eli niin, että johdot jäävät piiloon, kannattaa valita lyhyin reitti pistorasialle ja katkaisija samalle puolelle. Ja huom. johdon saa myös halutessaan mustana, perinteisen valkoisen sijaan.

Sähkötoimisissa kuivaimissa on näppärä on/off-katkaisija pystyputken päässä, josta laite on helppo laittaa päälle.

Urheilu- ja ulkovaatteet nopeasti kuivaksi

Meillä pyyhekuivain on ennen kaikkea myös arjen pelastaja. Talvella hiihtämästä tullessa, on helppo laittaa kamppeet kuivumaan, ja avot, ei jää kosteina haisemaan. Ja tietenkin lapsiperhearjessa löytyy käyttötarkoituksia lukuisesti – erityisesti lisävarusteena saatavat lapaskoukut ovat superkätevä toiminnallisuus. Nyt ei tarvitse ripotella kaikille pattereiden päälle rukkasia ja pipoja kuivumaan, vaan niille on ihan oma paikka <3

Hiihtokamppeet kuivuvat hetkessä.
Pivo 35 -lisävarustehylly, johon saa kengät kätevästi.
Kätevät kenkä-/lapasripustinkoukut.


REJ Design -pyyhekuivaimet ovat avainlipputuotteita ja niille on myönnetty muotoilunsa puolesta Design from Finland -merkki.

Mikäli kiinnostuit, suosittelen lämpimästi katsomaan lisätetoa täältä 🙂

#rejdesign
#pyyhekuivain
#designfromfinland
#avainlipputuote
#kylpyhuonedesign

Hiljaa hyvä kylpyhuone tulee

On nopeita projekteja ja sitten on hitaita projekteja. Tykkään noista ensimmäisistä ja jälkimmäiset vaativat minulta sopeutumista – ja paljon. Ihka ensimmäisessä kirjoituksessani kerroin jo luonteenlaadustani, ja siitä kuinka kärsimätön olen, ja tämä remppa on matka, jossa toivon kasvavani ihmisenä. No, tiedättekö kuule mitä? En ole kasvanut senttiäkään. Olen ainoastaan saanut selville, kuinka paljon desibelejä minusta lähtee, kun kunnolla stressaa. Onhan sekin kait  jonkinmoista itsetutkiskelua… 

Seuraan somessa aika montaa sisustus- ja remppablogia ja mietin useasti kuinka ihmiset ovat niin aikaansaavia. Minäkin olen aina ollut, mutta nyt ei ollakaan askartelemassa mitään diy-juttuja, vaan peruskorjaamassa ja remppaamassa vanhasta jälleen toimivaa ja ennen kaikkea kestävää. Ja siihen suunnitteluun menee aikaa.

Tämä kylpyhuoneprojekti oli luokkaa se jälkimmäinen. Valitettavasti kovin moni asia ei ollut minusta ja minun aikaansaavuudestani kiinni, sillä uudelleenrakentamiseen ja kostean tilan hommiin tarvitaan ihan ammattilaisia. Noh, nämä ammattilaiset eivät aina ole kaikista aikataulullisesti organisoiduimpia, joten välillä sitä sai odotella muutaman viikon kerrallaan– jopa kuukauden – laattamiestä, sähkömiestä ja putkaria. Ja rahalla saa ja hevosella pääsee. Tässä kun venytetään penniä joka hemmetin hommassa, ei voi aina houkutella tekijöitä rahanippu kourassa.

Mutta asiaan. Kun ostaa vanhan talon, on wc-tilat kooltaan yleensä sitä luokkaa, että hyvä, kun peruuttaen sisään mahtuu. Pisimmät ihmiset saavat kokea eksoottisen kokemuksen vessakäynnistä ovi auki. No, samankokoisia meilläkin on, ja yläkerran vessa ainakin oli. Oli myöskin heti alkujaan selvää, että koska meidän nukkuma- ja pukeutumistilat tulevat yläkertaan, että sinne on saadaan käytännönsyistä myös pyykkihuolto. Ja tietty suihkutilat. Niin näin jo sen, kun teini-ikäiset lapsemme kiistelevät aamusuihkuvuoroista 🙂 Meillä oli sen verran hyvä tilanne, että tämän pikku wc:n ymprärillä oli ullakkoa, sekä varastotilaa. Nopeasti hahmoteltiin uusi kylpyhuone, piirrettiin se ja ryhdyttiin hommiin. 

Sitä on useasti sitäkin miettinyt, kuinka helppoa olisi vaan rakentaa uutta tyhjän päälle, mutta näissä vanhoissa kohteissa pitää aina ensin purkaa uuden tieltä. Ja se vasta on aikaa vievää puuhaa. 

Tässä jo purku käynnissä, mutta tuo oikeanpuoleinen osa on se vanha vessa, noihin ensimmäisiin palkkeihin saakka. Takana jatkuva tila on jo ullakkoa.

Tästä lähdettiin. Toki kuva on jo puretusta vessasta. Huomattiin just, että eihän meillä ollut siitä vessasta mitään kuvaa ehjänä enää, mutta tuossa kuvassa näkyy vielä tuo oikealla oleva koppi, joka se oli. Vieressä avattuna jo lisätilaa, tila, johon meidän pesutorni sitten jonain kirkkaana päivänä tulee. Emme kuitenkaan päättäneet laajentaa vinttiä aivan ikkunaseinään saakka, vaikka sieltä olisi saanut pienen ikkunan tuomaan valoa. Totesimme, että vinokatto on käytännöllisempi tilana, kun korkeus jää hieman korkeammaksi.

Aika nopeasti alkoi hahmottumaan tuleva kylppäri ja silloin se tuntui vieläkin kovin pieneltä. No, musta kaikki on siinä alkuvaiheessa pienen oloisia ja vasta valmiina hahmotan tilan paremmin. Ja isohan siitä lopulta tuli. Tai siis meidän tarpeisiin iso. 

Ja voi niitten laattavalintojen kanssa. Mä en tiedä miksi, mutta meillä on käynyt näitten laattaostosten kanssa ihan järjetön säkä, sillä juuri ne laatat, jotka olen halunnut, ovat olleet sitä edullisinta luokkaa. Selasin pinterestiä loputtomiin ja tosi nopeasti tiesin, että haluan täysharmaan, betoninharmaan laatan. Harmaa, joka menee enemmän lämpöiseen, kuin kylmään sävyyn. Harmaat laatat ja mustat yksityiskohdat, kuten suihku, naulakot ja pyyhekuivain viimeistelisivät kokonaisuuden. Näin kaiken jo valmiina päässäni. Bauhaus oli jälleen paikka, josta kaikki laatat löytyi. Beton tendance seiniin ja lattiaan ja sitten ainoastaan suihkun alle marmorikuvioitua kuusikulmalaattaa. Rakastan sitä muotoa – sitä on meillä muuallakin. Niistäkin kuvia myöhemmin 🙂 

Ylhäällä vasemmalla suihkun alla olevaa kuusikulmiolaattaa ja oikealla Beton Tendance -laatta. Sika CleanGroutista löytyi täydellinen saumalaastiväri molempiin laattavalintoihin sopien.


Kaiken lisäksi silloin, kun kävimme laatan hakemassa, se oli vielä lisäalennettu, maksoimme tästä 600×300 laatasta 9,90 €/ m2. Okei, se hexagonlaatta ei sitten ollutkaan niin halpa, mutta kokonaisuudessa päästiin aika halvalla. Enemmän vaikeuksia tuotti saumalaastin värin valinta, mutta siinäkin löysin lopulta sen juuri oikean: Sika clean grout/Manhattan. Tähän sain vinkin ystävälliseltä Ig:n käyttäjältä, joka lähestyi minua ja kertoi valinneensa tuon sävyn. Kävelin kauppaan katsomaan sitä livenä ja sehän oli ihan täydellinen. Kaikessa kiireessä enhän mä ollut tajunnut, että on useampikin toimittaja olemassa – ei aina vaan Kiiltoa.

VALMIS! Seinät tehtiin ruudukkoladonnalla ja lattia tiililadonnalla vaihtelua tuomaan. Asia tämänkin, jota en tajunnut miettiä etukäteen ja laatoittaja tuli sitä vasta kysymään, kun seinälaattaa oli tehty ja pari varvia. Jälkikäteen ajateltuna, olisin laittanut sekä lattian, että seinät tiililadonnalla.


Kylpyhuonekalusteissakaan ei ollut varaa paljon revitellä, mutta mielestäni löysin juuri sopivan yksilön suoraan K-Raudasta. Allaskaappi Wave ja allas olivat kaikilta osin just oikeat meille. Ikean kalusteet ovat tosi syviä, joten tähän tilaan en niitä halunnut. Nämä olivat näppärän kokoiset ja laskutaso altaassa oli tärkeä. Tässä kaapissa syvyys ja leveys olivat juuri nappivalinta. Hanaksi valikoitui vanha tuttu – jo ennestään tosi hvyäksi ja tyylikkääksi perushanaksi sopiva Hans Grohen Focus 70, joka on sopivan kokoinen tähän kapeaan altaaseen. 

Altaan valinnasta pari sanaa. Vertailin kovasti perus polsiinialtaita valumarmorialtaisiin. Valumarmorivalikoimasta löytyi kivoja ja tyylikkäitä, mutta törmäsin usein siihen, että valkoiset valumarmorit kellastuvat ajan kuluessa ja ovat myös huokoisempaa materiaalia, kuin lasitettu posliini. Näistä syistä valitsin perinteisen. 

Olin heti alussa jo päättänyt, että haulan pitää kylpyhuoneen mahdollisimman avarana, koska meillä menee kaikki putket pinnassa tuomassa sekavuutta. Siksi päätin hankkia peilikaapiston sijasta pyöreän, ison peilin. Ensin meinasin ostaa sellaisen valopeilin, jossa valo tulee siitä taustasta, mutta jälleen kerran käytännöllisyys pisti esiin ja mietin, että haluan kuitenkin mielummin hyvää valoa, jossa meikata, joten päädyttiin spottivaloratkaisuun. Tämäkin oli minusta löytö, sillä selasin kauppatolkulla mustia spottivalaisimia, mutta yhtäkään tähän kohteeseen sopivaa ei meinaanut löytyä. Sitten tajusin sen, eihän sen tarvitseolla kylpyhuonevalaisin, riittää, että se on IP44-suojattu. Eli roiskevesisuojattu. Ja sieltähän se löytyi sitten samantien. Olikohan tällä hintaa hurjat 22,90 € 🙂

Suihkukaappi on n. 1m x 1m ja on aivan tosi hyvän kokoinen, vaikka luulin aluksi, että on kovin pieni.


Musta kuningatar

Koko komeuden kuningatar on kuitenkin RejDesignin musta sähkötoiminen Tango EH 34744 -pyyhekuivain. Olen vuosien saatossa tutustunut brändiin enemmänkin työni puolesta ja tiesin heti remonttimme alussa, että uuteen kylpyhuoneeseemme hankimme pyyhekuivaimen heiltä. Minulle erityisesti merkitsi valinnassa käyttömukavuus, korkea laatu ja tyylikäs design. Rejdesign on kotimainen yritys, jolla on avainlipun lisäksi Design from Finland -merkki. Tämä pitkän historian omaava yritys valmistaa upeita pyyhekuivaimia sekä vesitoimisina että sähkötoimisina. Meille tuli tosiaan sähkötoiminen Tango, sillä emme alkaneet erikseen vetää putkia kuivaimelle. Tuotemallistosta löytyy kuivain kyllä ihan jokaiseen makuun. Meidän tila oli kuitenkin verrattain pieni, mutta silti saatiin tämä ihanuus mahtumaan. Tässä sijoittelussa ja tällä kuivainkoolla saimme turvaetäisyydet hyvin toteutettua.

Pyyhekuivaimet ovat arjen luksusta – on niin ihanaa, kun suihkuun mennessä on lämpöinen pyyhe odottamassa suihkustatulijaa. Lisäksi erilaisilla lisävarusteilla näistä saa todella toimivan kokonaisuuden. Kirjoittelen vielä lisää pyyhekuivaimista toisessa postauksessa ja avaan hieman enemmän esim. loistavia käyttötarkoituksia. Pysykää siis kuulolla aiheesta!

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka paljon joutui tekemään kompromisseja, tuli siitä siltä sellainen, kuin halusinkin. Ja ei kun seuraavaa remontoitavaa huonetta kohti – niitä meillä onneksi riittää 😀

Eteinen, jossa on aina kesä

Esittelin aikaisemmin mun yllätyskyykkyä tapettivalikoimassani. Iki-ihana Boråsin Raparperi pääsi koristamaan meidän yläkerran pikkueteisen seiniä. Tämä eteiseksikin kutsuttu tilan on käytännössä läpikulku parvekkeelle, joten ei ole koolla pilattu, mutta on sitäkin ihana näkymineen järvelle.

Tila on kylmä, joten vähän jännitti, miten tapetti pysyy seinissä. No, ainakin on vielä seinässä pysynyt, eikä vaikuta siltä, että olisi mitään irtoamista havaittavissa. Seinät olivat ennestään maalattua haltexia, joten tasoittelin seiniä hieman kevyttasoitteella eli kittasin naulankuopat ja suurimmat halkeamat ja rutut piiloon ja laitoin kevyen tasoitetapetin siihen päälle. Kiinnitykseen käytin Non-vowen -yleistapettiliimaa. Sen päälle tuli sitten tämä tapetti.

Koska huoneessa oli myös ihanaa viistokattoa, asetti se tapetoinnille hieman haastetta ja vielä koska kyseessä oli kuviokohdistettava tapetti, tuli hukkaa jonkin verran. Koska, tila ei ole oikeastaan mikään oleskelutila, en raaskinut ostaa tapettia rullakaupalla (n. 90 €/ rulla), vaan lähdn soitellen sotaan yhden rullan kanssa. Olin ollut laskevinani, että se riittää, sillä tila ei myöskään ole täyskorkea, vaan vajaa kaksi metriä korkea. No se viistokatto sitten aiheutti pienen mittahukan, joten sisääntuloseinä jäi tapetitta. Mutta ei se haittaa – tärkeintä oli, että sain näinkin pienellä yksityiskohdalla sen ihanan tunnelman aikaiseksi, mitä hainkin. Halusin, että myös talvella ja harmaina aikoina voi muistella sitä ihanaa kesää, kun kaikki tapetissakin esiintyvät kukat loistivat pihassa. It´s perfect! <3

Vanhoja pintoja.
Tasoitetapetin laittoa.
Vielä ei ole listat paikallaan, mutta sain napattua ihanan kuvan, kun tytär tuli ihastelemaan aikaansaannoksiani.

Joku, kuten esimerkiksi mieheni, saattaa ihmetellä, miksi nähdä vaivaa tällaiselle turhalle tilalle. Minä pyrin kuitenkin luomaan kotiini tunnelmaa ja ihastuttavia yksityiskohtia – aina kun vain mahdollista. Koti ei ole vain talo, jossa asustellaan, vaan oma onnenkolo.

Täydellisen harmaan metsästystä

Mikä on hyvä harmaa väri seiniin? Tooosi hyvä kysymys. Ei varmaankaan ole yhtä oikeaa, sillä väreihin vaikuttaa niin moni asia. Itsehän selaisin kuukausikaupalla blogeja ja instoja ja pinterestiä saadakseni selville sen harmaan, jonka valitsin muutaman huoneen seiniin. Juu, eipä ole helppoa tämä homma! Mieheni ihmetteli ajankäyttöäni pelkästään yhteen väriin, mutta eihän se nyt ole ihan sama, mitä seiniin sutii.

Miksi harmaata eikä vain valkoista?
Jostain syystä valkoinen on minusta liian pliisu. Liian kliini. Haluan muutenkin vaalean sisustuksen, niin olin aika vakuuttunut, että seiniin tulee jotain hentoa väriä. Ja lämpöä. Listat tulevat kuitenkin valkoisena, niin erottuvat ja rajaavat pintoja sitten kanssa oikein kivasti. 

Koska en halunnut olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen harmaata, joka taittaa mihinkään siniseen tai vihreään tai keltaiseen, valitsin Teknoksen värikartan ncs-n -sarjan harmaista nsc n-1000 -sävyn. Ne ovat sävyjä, joiden pitäisi olla neutraaleja. Mutta, ainahan seinien väri vaihtelee sisään tulevan valon myötä. Oli kyse vuorokauden ajastakin, niin seinät ovat eri väriset. En kuitenkaan ole aivan täysin vakuuttunut siitä, että valitsinko oikein, sillä seinät maalauttuani, väri tuntui näyttäytyvän hieman sinisenharmaana. No, tässä päästiin taas siihen, että kun maalaa tammikuussa, kylmän ja sinisen valon aikaan, näyttää aika moni silloin sinertävältä. Nyt kun olen seinää katsellut jo pidempään, alkaa se sittenkin näyttää juuri siltä, minkä halusinkin. Toinen asia on, että että olenko tehnyt oikean valinnan. Se selviää sitten, kun pääsemme asumaan sinne ja kaikki kalusteetkin ovat paikallaan.

Maaliksi valitsin Teknoksen Trend himmeän maalin. Tämä oli loistava valinta, sillä maali näyttääkin todella kauniilta seinässä. Pinta on ihanan matta. Aloitin maalausprojektin olohuoneesta, jossa on paljon seinäpintaa. Koska en ollut seiniä aikaisemmin juuri maalannut (ainoastaan huonekalumaalarina toiminut), niin totesin maalausjäljen yhden kerran jälkeen sen verran vajavaiseksi, että toisen kerran vaati vielä. Vaikka pohjamaali tietenkin oli alla tässäkin. Toisen kerran jälkeen maalipinta oli täydellinen. Ja ilmeisesti oltiin tehty pohjat aika hyvin, sillä paljon mitään suurempi virheitä ei pohjalta näy. Eli, vaikka kuinka ottaisi päähän alituinen kittaaminen ja hiominen, niin se kyllä kannattaa. Ja pikku vinkki kittaamiseen: tee mahdollisimman ohuita kerroksia, että ei sitten tarvitse hiona niin paljoa. Eikä hiontapöly valtaa koko kämppää.

Tapetilla pehmeää tunnelmaa
Lisäksi halusin ruokahuoneen seinään tapettia. Tähänkin halusin rauhallista ja hyvin neutraalia ilmettä, joten valitsin vaaleanharmaan tapetin, jossa oli kangastekstuuri. Se jotenkin pehmensi fiilistä kivasti. Olen yleensäkin ajatellut, että tilat, joissa paljon oleillaan, saavat rauhalliset ja neutraalit pinnat. Tsekkasin seinämaalin harmaan sävyn tapettikaupassa sopivan erinomaisesti tapetin sävyyn. Mutta, nyt kun tapetti on seinässä, tuntuu, että se siftaa enemmän sinisen/liilan sävyyn. Toisaalta, se on taas niin, että missä valossa sitä katsoo ja mistä suunnasta. Eli siis, jos on perfektionisti värien ja sävyjen kanssa, kannattaa käyttää aikaa eri yhdistelmiin. Minulla sävyt menivät melkein nappiin, omasta mielestäni. Mutta minä olenkin aika perfektionisti näitten kanssa. Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen yleisilmeeseen. Ja taas, kunhan saadaan huonekalutkin kunnolla paikoilleen, niin katsotaan sitten sitä yleisilmettä, ja että onnistuinko 🙂

Tapetti löytyi paikallisesta RTV:stä -40% alennuksella
Hommat puolessa välissä
Valmis!

Yllätyskyykky
Vaikka pääosin olen pitäytynyt vaaleissa ja neutraaleissa pintaväreissä – tai sitten ihan mustassa 🙂 – yksi musta hevonen kuitenkin on. Meillä on pienen pieni parvekkeen eteishuone yläkerrassa, johon ostinkin aivan mielettömän ihanan kesätapetin. Huone on super pieni ja siitä pääsee ullakolle sekä parvekkeelle. Jo viime syksynä ihastuin tähän Boråsin tapettiin ja ehdotinkin sitä miehelleni koko ison vilpolamme seinätapetiksi. Vastaus oli kuitenkin jyrkkä ei, vaikka yleensä hänellä ei ole juurikaan eriäviä mielipiteitä kanssani sisutusvalinnoista. Noh, jos ei isona pintana, niin sitte pienenä, joten mennä ostaapäräytin alesta tämän ihanuuden. Ai että odotan niin, että pääsen tuon huoneen kimppuun. Siitä ja näistä muistakin tehdyistä kohteista parempia kuvia myöhemmin, kun asustelemme jo talossa 🙂

Ihana Boråstapeterin Rabarber

Väsyttää, väsyttää, väsyttää

Varmaan ainakin yksi remppablogien postausaiheista käsittelee väsymystä. Tai jos ei, niin pitäisi. Koska on ihan tosi tärkeää puhua kaikista remppaan liittyvistä osa-alueista ääneen. Ei se ole aina yhtä auvoa ja autuutta ja upeita instakuvia ja -postauksia. Se on ihan ok, että aina ei jaksa. Ei jaksa töissä, ei jaksa laittaa ruokaa töitten jälkeen, ei jaksa leikkiä lasten kanssa, ei jaksa pestä pyykkiä ja haluaisi vaan olla ja nukkua. AIka monesti meillä on pimputellut mikrossa maksalaatikot arkena. Onnea on, että se on lasteni lempiruokaa! Tämän postaukseeni kirvoitti tilanne, josta löysin itseni ma aamuna. Heräsin ja totesin itseni vieläkin aivan uupuneeksi ja ajattelin, että ihanaa, onneksi on viikonloppu. Mutta sekunnin päästä todellisuus lävähti vasten kasvoja. Nyhän on maanantai ja työviikko taas edessä. Silmistäni tirskahti pari kyyneltä samalla kun kiskoin itseni ylös sängystä väkisin.

Olen päivätyössäni tottunut deadlineihin ja alituiseen stressiin ja mielestäni sitä aika hyvin kestämäänkin, mutta siihen päälle kun lyö omat raksaprojektiaikataulut ja lapsiperhearjen, niin yhtälö saattaa vaikuttaa välillä vähän toivottomalta. Olen sellainen ihminen, joka haluaa tietää aikataulut asioille ja projekteille – olenhan sellaiseen työni puolesta kasvanut, mutta suurta ahdistusta on minulle tuottanut se, että ei tiedä aikatauluista tai pysty hallitsemaan niitä. Itselleni olen aikatauluissa aika jyrkkä, mutta kun aina ei voi vaikuttaa muiden aikatauluihin. On putkaria, sähkäriä ja muitakin projektiin osallistuvia työntekijöitä, joilla on omat aikataulunsa.

Ja kaikille lapsellisille, joilla erityisesti pieniä lapsia, en remppaa suosittele. Tai jos voi mitenkään sitä välttää, niin välttäkää. Kannattaa oikeasti harkita. Ja jos harkinnan jälkeen vielä olette sitä mieltä, että lähdette siihen, niin ottakaa kaikki mahdollinen apu vastaan, mitä tarjotaan ja pyytäkää reilusti myös itse apua, kun tuntuu siltä :). Itse tekisin edelleen kyllä saman päätöksen, mutta kyllä sitä puntaroitiin silloin, kun tarjousta talosta lähdettiin miettimään. Pienet lapset ja aika arkena jo nyt kortilla. Ja mitä tämä kaikki tekee parisuhteelle – no sitä ei juuri ole viime kuukausina ollut. Ja siis pahinta on se, että haluaisi olla raksalla koko ajan, jotta päästäisiin muuttamaan nopeasti, mutta samalla tuntee huonoa omatuntoa siitä, että se aika on pois lasteni kanssa vietettävästä ajasta. He ovat kuitenkin vielä pieniä ja kaipaavat vanhempiensa seuraa. Ja kyllähän minäkin haluan heidän kanssaan touhuilla. Lapset ovat kuin heittosäkkejä, joita pallotellaan isovanhempien välillä. Luojan kiitos heistä! Sillä ilman heitä, mieheni varmaankin tekisi tätä pääosin yksin. Nyt onneksi olen saanut viikonloppuisin järjestettyä niin, että olen saanut pintakäsittelyt, jotka ovat siis minun kontolla, hoidettua aikataulussa. Ja kaikki muutkin hommat etenevät – ehkä hitaammin kuin toivoisin, mutta en ole vielä menettänyt järkeäni ihan täysin, ja puhkun kyllä vieläkin intoa saada kaikki tehtyä, kuten olemme suunnitelleet. Ensimmäisessä kirjoituksessani puhuin omasta henkisestä kasvusta tämän projektin myötä. Toden totta – olen hyvää vauhtia matkalla realistiksi.

Eilen päivällisen jälkeen lapseni puhkuivat taas energiaa leikkeihin ja minulla oli taas jotenkin aivan toisenlainen olo. Mutta hei, luovuutta peliin, kun väsyttää. Lapsemme halusivat leikkiä kauppaa, joten ehdotin heille, että voin olla kaupan kassan liukuhihna. Eli makasin sohvalla ja lapset kuljettivat tavaroita minua pitkin. Lepuuttelin rauhassa ja sain ihanaa hiplutteluakin samalla. Kaikki voittivat – tällä kertaa. 

Uusi vuosi ja samat kujeet

Tuli otettua vähän rennommin joulunaika ja pidettyä taukoa vähän raksaltakin. Mutta nyt tuntuu, että on taas virtaa vetää sellainen loppukuukauden rutistus, että päästäisiin kuun vaihteessa muuttamaan. Eli tällä rintamalla jatkuu hommat samanlaisina kuin edellisenä vuotena. Hyvä uutinen on, että pinnat ovat puoliksi valmiit, pintamaalia ja tapettia oikeastaan enää vajaat. Alakerran vierasvessakin valmistuu, kunhan joku vaan ehtii lätkimään laatat seiniin. Yläkerran kylppäri on kanssa laattaa vajaa valmis. Varusteetkin on sinne jo melkein kaikki haalittu. Kirsikkana kakun päälle sinne saadaan myös pyyhekuivain. Aaah, minun pitkäaikainen haaveeni. Tämä Rejdesignilta tuleva ihanuus saapuu meille parin viikon päästä, joten jos siihen mennessä saataisiin laatatkin jo seinään. Siitä ja kuivauspatterin valinnasta kirjoittelen sitten enemmänkin.

Eteisen viimeistelyä

Vuoden ensimmäisenä työnä sain pohjamaalattua viimeisenkin alakerran huoneen. Tuntui muuten ihan todella hyvältä, kun ainakin hetkeksi kittailut ja hionnat on ohi. Ennen siis yläkerran rempan aloittamista. Sitten perään tv-huoneen paneeleiden lakkaus, eteisen viimeistelyä ja pintamaalit ja tapetit seiniin. Kunpa jostain saisi oikein kunnolla aikaa, niin saisi vietyä kaiken oikein rytinällä loppuun 🙂 

Eteisen seinätkin sain lopulta sudittua valmiiksi. Tähänhän oli hommattu valmiiksi mustaksi käsiteltyä paneelia. Paneeli lyötiin seinään kiinni vaakaan ja ajatuksena oli siis vielä käsitellä paneelit toiseen kertaan, jotta seinästä saadaan täysin musta. Ja on se muuten hauska, miten ihmiset näkevät värit. Mieheni kovasti toppuutteli, että ei nyt vielä osteta mustaa vahaa, vaan katsotaan rauhassa miltä tuo mielestäni ruskea paneeli istuu seinään. Se oli siis ostettu mustana, valmiiksikäsiteltynä. Olin siis heti alkuunsa tylyttänyt tuon muka-mustan paneelin ruskeaksi. Annoin kuitenkin sen verran periksi, että odotin vahan ostamista sen verran, että se oli seinässä. Sitten marssin kauppaan, ostin vahan ja aloin hommiin. On muuten syy, miksi se olen minä, joka pelaa sisustusvärien kanssa. Ei kannata alkaa graafikkoa ja mustan värin rakastajaa neuvomaan näissä asioissa 😉 Kaikella rakkaudella rakas mieheni.

Työ puolessa välissä ja väriero on suuri.
Väriero yhden ja toisen vahakäsittelyn välillä.

Tämän upean seinän sai siis aikaan Tikkurilan Sauna Supi. Vahan levittäminen vähän pelotti, sillä se on todella litkua ja valuu helposti. Jokainen paneeli pitäisi pyrkiä vetämään kertavedolla valmiiksi – taukoja ei siis kannata tässä hommassa pitää. Maalikaupassa minua onneksi valistettiin, että sutiminen kannattaa aloittaa alhaalta, jotta voi helpommin korjata valumat, kun ja jos niitä tulee. Märästä pinnasta ne on helpompi pyyhkiä ja tasoittaa kuin kuivan puun pinnasta, johon jää helposti jälki. Hyvä kun hengitin työtä tehdessäni. Mutta tehtyä tuli ja mielestäni onnistuin hienosti. Supi saunavahaa ei kannata maalata liian paksulti, sillä muuten pinnasta tulee kiiltävä, eikä vahan mattaiset ominaisuudet tule esiin, kuten voisi. Eli vaha ei ehdi imeytyä puuhun, vaan osa jää pintaan ja muodostaa kiiltävän kalvon. Muista siis olla kärsivällinen, eikä liikaa vahaa kerralla, jos haluat luonnollisen mattapinnan. Levitys tehdään vaahtomuovisiveltimellä, -sienellä tai keinokuitusiveltimellä. Itse käytin vaahtomuovisivellintä ja se ainakin toimi hyvin.

Ohessa ennen ja jälkeen kuvia ja vielä kuvat patterin maalauksesta, koska tottahan toki valkoinen patteri piti sulauttaa uuteen seinään. Patterin maalasin puolikiiltävällä Tikkurilan Unica akvalla. Ja kyllä, se ei ole varsinainen patterimaali, mutta nykyään maalit ovat sen verran jo kehittyneitä, että perus vesiohenteinen maali kelpaa aivan hyvin. 

Valkoinen patteri oli aika häiritsevän iso yksityiskohta mustalla seinällä ennen maalaamista.
Valmis!

Ja yllätys yllätys – lisää puuta

Juu, tänään töiden valmistuttua mies totesi, että mehän tehtiinkin tästä oikea puutalo. Niinpä, mutta sehän on aivan ihanaa! Insan puolella jo väläyttelinkin kuvaa tv-huoneemme seinästä. Siihen tuli siis kuusipaneelia. Ja sitä tulee yhteensä kaksi seinää. Osaksi sen takia, että panelointi on helppo tapa saada uutta pintaa, mutta myös siksi, että puu on vain niin ihanaa. 

Paneeli-Ässän puolihimmeä sävytetty lakka oli valintani tässä.

Vaikka höylätty kuusi onkin vaaleaa, halusin vaalentaa sitä vielä hieman. Tutustuin Tikkurilan Paneeli-Ässä -nimiseen tuotteeseen ja päätin käsitellä sillä seinät. Paneeliässä on lakka, joka tekee seinistä kestävämmät ja samalla myös helppohoitoisemmat. Vaalein sävy näytti kuitenkin liian valkoiselta, koska en halunnut valkolakatun näköistä pintaa, vaan puunväriä. Maalikaupassa minulle kuitenkin kerrottiin, että valkoisuutta voi ottaa lakasta vielä pois. Päädyin tekemään ratkaisun, että otin vaaleimman lakan valkoisesta väristä vielä puolet pois. Värit sekoitetaan pohjamaaeihin ja -lakkoihin millilitraosina, joten värien säätäminen sekoitusvaiheessa on helppoa. Näpytellään vaan koneeseen halutut millilitrat ja avot. Ajattelin näin, että vaaleammaksi saa sitten vielä myöhemminkin, mutta pois on vaikea ottaa. 

Tv-huoneen paneelia ennen käsittelyä.
Melkein puolet seinästä käsitelty.
Valmis seinä yhden kerran käsittelyn jälkeen, sillä ainakaan nyt en ajatellut toista siihen sutia.

Lakkasin seinät vain kertaalleen ohentamattomalla lakalla ja minusta sävy on nyt juuri oikea. Ei muuten kannata pelästyä, vaikka lakkapurkin avattuaan lakka näyttääkin täysin valkoiselta maalilta. Sitä se ei kuitenkaan ollut seinässä. Lakka teki pinnasta ihanan matan, sillä höylätty lankku olikin hieman kiiltävä. Ja väri säilyi tosi luonnollisena puun värinä. Lakka oli myös erittäin riittoisaa – tai sitten en käyttänyt sitä oikein 😀 mutta kahden seinän käsittelyn jälkeen purkissa on melkein puolet vielä jäljellä. Olen kyllä tosi tyytyväinen uusiin seiniini.

Ja jottei hommat loppuisi…

Koska hommaahan ei vielä ole tarpeeksi, sain pikkutyökseni vaatehuoneiden pintaremontin. Juu, täytyyhän nekin vielä rempata 🙂 Vaatehuoneiden pinnat ovat pelkkää haltexia, tuota vaivalla joka seinässä peittämääni materiaalia, joten pakko sillekin on jotain tehdä. Minullahan nyt sattuukin olemaan kasa saneerauscyproccia ja vanhoista lattioista purettua laminaattua, niin eikun hommiin. Katsotaan mitä siitä tulee…

Kovasti jo lapsetkin odottavat muuttoa, joten kyllä tässä alkaa motivaatiot olemaan kohdillaan. 

Jouluksi kotiin – vaiko sittenkään?

En ole vielä luovuttanut – ainakaan täysin. Taidan vähän pettää kyllä itseäni tässä 😉 Toive jouluksi uuteen kotiin pääsemisestä vielä kytee. Jokaikinen ylimääräinen minuutti, jota on mahdollista irroittaa, tulee irroitettua tälle projektille. Joka viikko uuvutan itseni niin ilta- ja yövuorossa raksalla, että viikonlopun koittaessa, ainoa, mistä haluan pitää kiinni on kunnon yöunet, joilla saa ladattua akkunsa. Jokuhan tähän saattaisi kommentoida, että täytyyhän sitä muutakin tehdä, mutta nyt siintää joulutähdet niin kirkkaina uuden talomme ikkunoita koristamassa, että tämä tunnelma silmissä on vahvasti eteenpäin vievä voima. 🙂

Lapsiraukat. Vanhin lapseni kysyi innoissaan perjantaina, että mitä tehtäisiin viinonloppuna, mutta saikin vastauksen, joka ei ollut ihan mieleisin. ”Mennään rautakauppaan!” Nämä kaupat ovat jo aika tuttuja heille. Mutta vielä kuitenkin ovat niin innoissaan sisämaalivärilastuista ja niistä mieluisien valitsemisesta, että suurimmat itkut ja kiukut saadaan hoidettua pois sillä aktiviteetilla. Kiitos myös ymmärtäville rautakauppojen työntekijöille, jotka jaksavat hymyillä ja olla avuliaita, vaikka välillä onkin vaikeaa saada selvää mun toiveista ja asioista, kun kaksi ipanaa pomppii ja kiljuu kilpaa korvan juuressa. 

Lasten väriliuskasaalis eräältä reissulta…

Tää kirjoitus menee nyt tällaiseksi avautumiseksi, mutta yksi asia, mistä olen ollut suunnattoman onnellinen, on avuntarjoajijen määrä. Harva se tuttu ja ystävä on tarjonnut apuaan. Voi kun vielä osaisi sitä ottaa vastaankin. Näistä olenkin suunnattoman kiitollinen. Heti ensihetkitkä lähtien, kun ilmoitin töissä ostaneemme talon, tuli talkootarjouksia usealta suunnalta. Olen saanut paljon korvaamattomia käytännönvinkkejä ja henkilökohtaista apua esim. Ikea-keittiön suunnittelussa. Ja työystävät ovat jopa käyttäneet viikonloppuvapaitaan vain tullakseen auttamaan meitä remontissa. Käsittämättömän ihania tyyppejä, voi veljet!

Itse painin ehkä eniten sen asian kanssa, että en pääse auttelemaan itse aina raksalle. Ja tämä siis sen takia, että minusta on kuitenkin pääasiallisesti enemmän hyötyä lastenhoitajana. Tässäkin saisin hoitoapua enemmän kuin olen pyytänyt, mutta en halua myöskään olla äiti, joka on pois lastensa luota aina kun mahdollista – vaikkakin tämä on vain väliaikaista. Kipuilen siis ajankäytönkin kanssa. Nopeasti pitäisi tulla valmista eli päästä koko aika remppaamaan, mutta en halua silti heitellä lapsia hoitopaikasta toiseen kuin perunasäkkejä. Itsellä toiveissa on tietenkin saada nopeasti kiva uusi koti lapsillekin, joten nyt siirtelen asioita vaakakupista toiseen. Tasapainon löytäminen roolien välillä tuntuu kerrassaan haasteelliselta. 

Onneksi on kuitenkin IKEA! Kustannussäästösisustajana siellä ravataankin ainakin joka toinen viikko, mutta se on onneksi lapsille aina mieluista. Lihapullat, pehmikset ja hodarit lapsille naamariin, niin kaikkien naamarit on vähän aikaa taas iloisia – myös äidin.

Ihana, ihana puu

Viime aikoina puu on vallannut kotien sisustuksia uudestaan. Koska itse rakastan luontoa, haluaisin puuta kotiini pintoinakin. Keittiömmehän tulee olemaan vaaleaa saarnia ja nyt olen löytänyt puuvaihtoehtoja moniin muihinkin tiloihin. Rappusissa meillä on sormipaneelia, joka onkin aivan ihanaa. Jonain päivänä, kun remonttimme etenee kellariin ja saunaosastolle, niin luulen, että sormipaneelia tulee myös sinne. Mutta nyt pitää keksiä eteishalliin ja tv-huoneeseemme puuratkaisut. 

Rakastan puuta rakennusmateriaalina. Jos olisimme päätyneet rakentamaan talon alusta alkaen, olisi meille hyvin todennäköisesti tullut hirsitalo. Oma talomme on myös puurakenteinen, mutta haluaisin käyttää puuta myös sisustuksellisissa ratkaisuissa. Tähän väliin on pakko todeta, että voi kun olisi enemmän aikaa toteutuksiin. Aikataulut painaa päälle, joten väkisinkin tulee sellainen olo, että joutuu tekemään kiireratkaisuja.

Mutta voi sentään mitä löysinkään! Vaneri, tuo ihana vaalea puulevy. Päädyin sivustoille jos toisillekin ja huomasin, että muutkin ovat siihen ihastuneet. Löysin myös erään aivan ihanan blogin, Minishow-blogi, jossa juurikin mm. tv-huone oli kokonaan vuorattu vanerilla, ja kuinka ihana se olikaan. Olin melkein heti vakuuttunut, että vaneri on se, mitä meillekin tulee. Pian löysin Virosta kaupan, joka myy vanerista tehtyjä sisustuspaneeleita. Olin samantien yhteydessä kauppaan, mutta nopeasti minulle selvisi, että ainoastaan yhden tai kahden seinän päällystäminen näillä levyillä tulisi hävyttömän kalliiksi, varsinkin kun päälle tulisi aika kalliit rahdit. Eli plänB! Myydäänhän sitä vaneria Suomessakin ja ihan tavallista vaneria voi laittaa seinään. Toki se pitää käsitellä vielä, mutta jokatapauksessa. Intoa puhkuen selitin miehelleni keksimääni sisustusratkaisua ja voi kun olisin saanut kuvan hänen ilmeestään. Sain kuulla, että vanerihan on ainoastaan rakennusmateriaali. Ja mitä vielä. Siitä alkoi kiihkeä pinterestin selaaminen ja blogikuvien esittely. Tuloksetta. Vaikka olen tuonut vanerin etuja aika monesta kulmasta esille, ei meidän kotiin taida sitä sitten tulla. Aikaisemmin hehkutin, kuinka olen saanut tehdä sisustukselliset ratkaisut aika lailla keskenäni, mutta nyt taisi tulla seinä vastaan – nimittäin vaneriseinä!

Kuva Vineerimaailm

No, en tietenkään voi jäädä tätä menetystä suremaan, eikä tarvitsekaan, sillä muitakin puisia sisustusratkaisuja on vaikka millä mitalla. Siparila esimerkiksi tarjoaa ihania ja helppojakin sisustuspaneeliratkaisuja. Puuta seinään tulee jokatapauksessa, joten nyt pitäisi vaan löytää hyvä ja tyylikäs vaihtoehto. Ja aitoa puuta eikä mitään mdf-levyjä. Siparilan Vire on ihana kolmiulotteinen paneeli ja Pala on tehty asentajalle kaikista helpoimmaksi, ei tarvita edes nauloja ja vasaraa, sillä se kinnitetään suoraan liimalla seinään. 

Pala-sisustuspaneelia. Kuva Siparila.

Vaihtoehtoja on siis tarjolla vaikka mitä. Luulen, että vaikka olisi ihana valita joku sikamakee ratkaisu, tulee tässäkin kustannukset vastaan. Edullisin vaihtoehto on laittaa käsittelemätöntä leveämpää paneelia seinään vaakaan ladottuna ja käsitellä se itse joko vahalla tai lakalla vahalla. Jää nähtäväksi, miten minun tässäkin käy. Varmasti tulen vielä kertomaan ja näyttämään, mitä puuta seinälleni sitten päätyikään.

Eteinenhän on jo käytännössä puoliksi tehty, vaikka se ei olekaan edistynyt kuin sillä tasolla, että kaikki purettava on jo purettu. Koska hyvin purettu, on puoliksi tehty. Tiesin siis jo heti alkuunsa, mitä siihen haluaisin. Eteishalli saa seiniinsä mustaa vaakapaneelia ja valkoista pystypaneelia. Tuumasin, että voisi olla ihan hauska kontrasti lyödä yksi seinä vaakaan. Haluaisin siihen todella leveää paneelia, mutta katsotaan nyt mitä siihen sitten saan. Pystypaneelia siinä olikin jo valmiina, joten ei lähdetä sitä suotta purkamaan, vaan laitetaan lisää.

Remonttipölyn keskellä

Keskikerros on ensimmäinen, minkä haluamme saada valmiiksi. Muuten muutto ei edes onnistuisi. Keskikerroksessa on halli/aula, olohuone, ruokahuone, keittiö ja yksi makuuhuone, josta päätimme tehdä arkiolohuoneen. Kaikkien huoneiden pinnat kaipaavat pitelyä, eikä ihan vähääkään. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, päätimme levyttää huoneet uudestaan, jossa saamme suoria ja tasaisia pintoja. Vähän sellainen ajatus, että kun kerta lähdetään tekemään, niin tehdään sitten kunnolla.

Ja pääsinhän minäkin sitten jo oikeisiinkin hommiin. Pääosin minulle on jakautunut lastenhoitohommat ja erinäiset kilpailutukset ja tietenkin se sisustuksen suunnittelu. Siinä muuten kaikki kunnia miehelleni, joka luottaa minuun niissä asioissa. Se vasta olisikin kamalaa, jos joutuisi vääntämään niistä ja perustelemaan kaikki valinnat 😉 Okei, olen myös erittäin hyvä vaatimaan aikataulutietoja ja hoputtamaan.

Mutta siis, kun mieheni oli saanut keittiön levytettyä, sain pöntön remonttitasoitetta ja lastat käteeni. Johan alkoi hihat heilua. Hioin ja kittasin innoissani kaksi päivää niin, että sainhan siinä tietenkin paikatkin niin jumiin, että tiesi ainakin tehneensä töitä. Mutta ai että minä nautin tästä. Ja parasta on, kun näkee sen tuloksen ja työnjäljen, eikä voi syyttää ketään muuta kuin itseensä, jos joku on pielessä. Vielä tuntuu hyvältä – katsotaan kuukauden päästä, että kuinka kivaa se pohjien tekeminen sitten onkaan, sillä nämä päivät olivat vasta alkusoittoa.

Itsehän en ole koskaan pahemmin kittaillut, joten opettelin samalla. Vanhempani rakensivat 90-luvulla perheellemme omakotitalon, joten siinä tämä homma tuli etäisesti tutuksi, mutta itse en ollut vielä käsiäni remonttitasoitteisiin tunkenut. Eihän se voi kovin vaikeaa olla. Minulla on aina ollut sellainen asenne, että kaiken oppii, jos haluaa. Olen aina tehnyt paljon käsilläni, joten tuntuma tekemiseen tässäkin löytyi aika nopsaan. Katsoin pari videota saumanauhojen laittamisesta ja totesin miehelleni, että nyt mä osaan! Ja tietenkin asensin sen niin, kuten ammattilaiset, eli kuivana. Aivan turhaa ajankäyttöä on vetytellä nauhat valmiiksi. Mieheni naureskeli minulle ja asenteelleni, mutta kappas, ekan päivän jälkeen keittiö oli vedetty jo ekaan kertaan. Tarkoitukseni ei siis missään nimessä ole tehdä huolimattomasti, enkä teekään, mutta haluan maksimoida tehot ja minimoida ajankäytön. Ja priimaa pitää tulla.

Käytän tasoitushommissa Tikkurilan Presto LF+:aa. Kävin rautakaupassa kysymässä, että mitä erilaisia tasoitteita minun tulisi käyttää, niin vastaus oli, että yhdellä pärjää, joten valitsinkin sitten tämän yleistasoitteen. Karkeuksissa on jotain eroja, mutta käytännössä ei mitään eroa, sillä lopulta kuitenkin hiotaan ja sitten pohjamaalataan ennen lopullista pintaa.

Samaan aikaan, kun remontoimme vaihdilla keskimmäistä kerrosta, on yläkerta räjäytetty ja alettu rakentaa ihkauutta kylppäriä. Meillähän oli alkuperäisesti yläkerrassa vain vessa, mutta koska yläkerrassa on lisäksi perheemme tulevat makuuhuoneet, halusimme laajentaa vessaamme kylpyhuoneeksi. Tämän tietenkin mahdollisti se, että vessan ympärillä oli ullakkotiloja, jotka pystyttiin valjastamaan tähän suunnitelmaan.

Tarkoituksena on siis saada vessan lisäksi suihkutilat sekä tilaa pyykkihuollolle. Tämä siis ihan käytännön takia, koska makuuhuoneet ja vaatesäilytys on siellä. Toki meillä on kellarissa kodinhoitohuone, johon tulee pyykkikone myös, mutta jotenkin halusin nyt koneet lähelle huoneita, joihin ne myös sitten helposti kulkee.

Kylpyhuoneen pohjaa. Vanha vessa ja sivulla sekä takana ollut ullakkotila yhdistetty jo samaksi tilaksi.

Tästä uudesta kylpyhuoneestakin olen superinnoissani ja odotukset ovat korkealla. Kirjoittelen kylpyhuoneremontista vielä myöhemmin oman postauksen, sitten kun se alkaa olla valmis. Mutta nyt taas Pinterestiin suunnittelemaan!


Tänä viikonloppuna meidän tyhjissä huoneissa kaikui kaiuttimesta vanhat teinivuosien klassikot. Soundgarden ja Therapy vauhditti oikein loistavasti hiomista ja kittaamista.

Haltexia, haltexia ja haltexia

Kun ostaa vanhan talon, on sen rakennusmateriaalitkin tietenkin ajanmukaisia. Aloitimme keskikerroksen remontoinnin, ja keittiönsuunnittelun lisäksi työlistalleni tuli uusien pintojen suunnittelu ja teko. Tiesin jo urakkaan ryhtyessäni, että homma ei tule olemaan helppo, ja että alasrevittävää tapettia olisi paljon. 

Tässä(kin) tuli hätiin juuri remonttia tehnyt työkaverini, jonka vinkistä päätin heti hakea Clas Ohlssonilta tapetinpoistolaitteen. Olin siis päättänyt, että asiat pitää saada tehtyä joutuisasti, enkä ala käyttämään viikkokaupalla käyttämään pelkkien seinien nyhtämiseen. Konehan oli suht edullinen, 37,95 €, ja lupasi paljon. Hyvä se olikin ja hoiti homman, miten lupasi, mutta alkuperäiseen seinämateriaaniin en ollut varautunut. Sieltä se kolmen tapetin ja yhden sanomalehtikerroksen alta paljastui. Haltexia kaikki seinät! Haltexissahan ei sinänsä ole mitään vikaa ja sehän on erinomainen eritysmateriaali, mutta se on myös aika pehmeää ja esimerkiksi kaikki naulankannat, millä se oli lyöty kiinni lautaan, olivat hieman kuopalla. Eli millä ihmeellä saisin seinäpinnat tasaiseksi tapettien repimisen jälkeen uutta tapetointia varten? Silmässäni siinsi tietenkin ihanat, uudet ja tasaiset pinnat. 

Tasoitetapetti! Siinä ratkaisu ongelmiini. Sillä saa helposti tasaista pintaa ja peittää kuulemma myös pienet ruuvinkannat ja kuopat. Suunnitelmakseni tuli, että tapetinpoiston jälkeen, laitan tasoitetapetin ja sitten maalaan tai tapetoin seinät uudelleen. Tasoitetapetti on muuten loistava keksintö, vaikkakin suht kallis onkin. Rulla maksaa noin 30-35 €. Tosin sillä tulee nopeammin valmista, sillä rullaleveys on jopa 1 m. Ainoa vaan, että kokonaisuudessa alkuperäisen tapetinpoistoon tulisi menemään aivan tolkuton aika, sillä tunnin huhkittuani (tapetinpoistokonettakin käyttäen!), olin saanut vain noin neliömetrin kokoisen alueen tapetittomaksi.

Tulevan ruokahuoneeemme seinää tunnin työn jälkeen.

Mutta sitten aloin epäillä, että saako tasoitetapetillakaan tarpeeksi hyvää jälkeä. Eihän se kuitenkaan mikään ihmeaine tai keksintö ole. Ja seinäni ovat kuitenkin 76 vuotta vanhat ja aika rupiset. Hyvin todennäköistä olisi, että tasoitetapetin asentamisenkin jälkeen pinnat näyttäsivät muhkuraisilta. Ja sehän ei ollut minulle vaihtoehto. Pienen epätoivon hetken jälkeen, työmaallani piipahti eräs rakennusalan ammattilainen, joka kertoi mielipiteensä heti suoriltaan. Helpointa ja ennen kaikkea nopeinta, sekä myös aika edullista olisi nyt vain levyttää seinät. Jättää vanhat levyt alle ja levyttää päälle. Pintojen tasoitukseen pelkkä 6 mm saneerauskipsilevy olisi ”The juttu”. Yksi kipsilevy on 1200 mm leveää, joten yhdestä levystä saa jo ihan hyvin uutta seinää. Nopeasti tasaista pintaa, jonka voisi sitten joko tapetoida tai maalata. Suht edullistakin tuo levyttäminen on, sillä yksi levy maksaa n. 15 € ja yhteen huoneeseen menee n. 10 levyä. Ainoa negatiivinen asia tässä ratkaisussa olisi se, että levyttämiseenkin uppoaa tovi aikaa ja sitten se ruuvinkantojen ja levyjen tasoittaminen kitillä. Hetken mietittyämme, päädyimme kuitenkin levytysratkaisuun, sillä siitä saisi ainakin siistin. Ja aloin henkisesti valmistautumaan siihen, että hetken aikaa illat tulisi kulumaan kittaamisen ja hiomisen merkeissä. 

Vielä muuten yksi asia, mikä sai minut alkujaankin harkitsemaan muita vaihtoehtoja kuin tapettien poistaminen, oli höyry. Tapentinpoistokoneen toiminta perustuu nimittäin siihen, että se höyryttää alla olevan tapetin,  joka sitten kosteana ja vettyneenä on helppo irrottaa seinästä. Mutta jotenkin tämä kosteus ei tuntunut kovin hyvältä idealta huokoiselle haltexille, eikä tehnyt mieli kastella mitään, minkä kuivumisesta ei olisi tietoa. 

Vastoin alkuperäisiä ajatuksiani, ei ollut niin yksinkertaista ja helppoa tämä tapentikaan poisto. Juuri tää on mulle ihan helvettiä. Se, että asioita ei voi tuosta vaan tehdä. Että asiat monimutkaistuvat ja vievätkin enemmän aikaa kuin olin suunnitellut. Mutta luulenpahan että tämä on vasta alkusoittoa 🙂  Nyt opettelemme pikkuhiljaa sinuiksi vanhan talomme kanssa. Kun ei ole kokemusta vanhoista taloista ja niiden rakennusmateriaaleista, on jokainen päivä aina uusi seikkailu. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, tää on ennen kaikkea asennekysymys. Ehkäpä minusta kasvaa pikkuhiljaa kärsivällisempi ihminen tämän talon kanssa.


Sellaisen jutun ajattelin tähän vielä jakaa, että meille on musiikki aika tärkeää. Siksi raksallamme soikin yleensä koko ajan musiikki. Samalla kun sirkkelit laulaa, tunkee kaljuttimesta jos jonkinnäköistä rallia. Oikein nauratti tässä yksi päivä, kun bluethoot-kaiuttimestamme yhtäkkiä loppuikin virta ja jouduimme tekemään töitä ilman hittibiisejä. Meidän Andiamo se roikkuu aina siellä, mistä löytyy jokin vapaa naula.
Mulla on soinut päässä ja raksalla viime ajat J. Karjalaisen uusin tuotanto aika paljon. Siinä on jotain sellaista tunnelmaa, joka sopii vanhaan taloomme.

Tivoli Andiamo
Tivoli Audio Andiamo – remppamiehen paras seuralainen